.

Omakuva gay peppu thai hieronta salo

Naimattomien elämänkerronta ja elämänkulku kirjoitetuissa muistitietoaineistoissa Suomessa niin naimattomiin naisiin kuin miehiin kohdistuvaa historiallista tutkimusta on tehty niukasti ja tämän työryhmän tavoitteena onkin tuoda yhteen ajankohtaista naimattomuutta käsittelevää tutkimusta sekä pohtia, minkälaisia uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia huomion kiinnittäminen naimattomuuteen voi antaa erityisesti sukupuolen, perheen ja arkielämän historian tutkimukselle. Työryhmän esitelmissä tarkastellaan yhtäältä yhteiskunnan suhtautumista naimattomiin ja naimattomuuden yhteiskunnallista problematisointia sekä toisaalta yksilöllisemmällä tasolla naimattomien naisten ja miesten suhdetta yhteiskuntaan, perheeseen, työhön sekä kotiin ja arkielämään.

Työryhmän tavoitteena on hahmotella näkökulmia sellaiseen perhehistoriaan, jossa ydinperhe ei ole kaiken keskiössä, sekä toisaalta purkaa kulttuurimme perhekeskeisyyttä. Kansallisvaltion kontekstissa ydinperheen ja reproduktion merkitys korostui ja siten niin representaatioissa kuin julkisessa keskustelussa naimattomat on mm.

Edelleen esitelmät tuovat esiin sen, kuinka naimattomuutta on tarkasteltava yhdessä muiden tekijöiden kuten esim. Kuolleiden susien ruumiiden aktiivisuus luvun Suomessa Anu Salmela: Naisten itsemurhien materiaalisuus luvun jälkipuolen Suomessa Mia Haittoniemi: Synteettiset jalokivet toimijoina luvun Suomessa Materiaalisen maailman tutkiminen ja ei-inhimillisten toimijoiden huomioiminen on viimeisen vuosikymmenen aikana noussut tärkeäksi teemaksi humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa.

Aiempi käsitys materiasta elottomina ja pysähtyneinä esineinä tai eläimistä mykkinä, ihmisistä poikkeavina luontokappaleina on haastettu. Materia, eläimet ja ihmiset nähdään nyt osaksi jatkuvasti muuttuvia, inhimillisten ja ei-inhimillisten, materiaalisten ja diskursiivisten toimijoiden muodostamia rykelmiä. Katsomme, että esineiden, materiaalisen ympäristön ja eiinhimillisten toimijoiden mukaan ottaminen ei yksin riitä, vaan koko ymmärryksemme maailman materiaalisuudesta, ihmisen ja kulttuurin suhteesta sekä ei-inhimillisistä toimijoista tulisi ajatella uudelleen.

Sessiossa kolme tutkijaa pohtii tapoja, joilla historian materiaalisuutta ja ei-inhimillisiä ulottuvuuksia voi ymmärtää ja tulkita uusilla tavoilla. Reaalipolitiikka ja ulkoministeriön länsisuhteet luvulla.

Suomen sanomalehdistön rooli ja merkitys kylmässä sodassa ja luvuilla. Presidentti Koiviston Neuvostoliitto-näkemys kylmän sodan päätösvaiheessa Henri Sundholm: SKP, NKP ja kylmän sodan loppu Ryhmän kolme ensimmäistä esitelmää tarkastelevat suomalaisia kylmän sodan vaikuttajia kolmella eri tasolla.

Huipputaso eli presidentti, virkamiestaso eli. Ryhmässä tarkastellaan Suomen kylmää sotaa näiden tasojen antamasta vertailevasta perspektiivistä.

Miten eri toimijat näkivät Suomen kylmän sodan ajan tilanteen ja pyrkivät sen antamissa raameissa toimimaan? Toimijoita tarkastellaan aatehistorialliselta sekä mentaliteettien historian katsantokannalta pyrkien selvittämään toimijoiden taustalla vaikuttavia ideologisia ja aatteellisia rakenteita.

Aikarajaukseni päättyy vuoteen , jolloin Suomeen perustettiin uusi laitavasemmistolainen puolue Vasemmistoliitto ja SKP lakkautettiin. Esitelmäni avaa uuden näkökulman kylmän sodan loppuvaiheisiin pääosin käyttämättömien arkistoaineistojen ja aikalaishaastattelujen valossa. Esitelmä perustuu työn alla olevaan väitöskirjaani Vasemmistoliiton perustamisesta ja siihen johtaneesta kehityksestä Suomen kansandemokraattisessa liikkeessä vuosina Tutkimus perustuu Kansan Arkiston arkistomateriaaleihin ja tutkimushaastatteluihin.

AIDS, arvot ja politiikka. Kansainvälisen terveyspolitiikan ja paikallisen hoidon kipupisteessä - Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys Somalian tuberkuloosintorjuntahankkeen suunnittelijana Työryhmän esitelmät tarkastelevat lääketieteen, terveydenhoidon ja politiikan yhteyksiä Afrikan modernissa terveyshistoriassa.

Kuhasen ja Harjun paperit keskittyvät merkittävien sairauksien AIDS, tuberkuloosi moderneihin torjuntaohjelmiin, Hokkasen käsitellessä afrikkalaisten työläisten lääkintää ja kolonialistista politiikkaa. Mobility within rural artisan s households in early modern Finland Sofia Gustafsson: The soldier s wife single mother or eager entrepeneur?

Married to the sea: Contemporary working life requires mobility and migration and has generated various systems for communication and money transfers. In this session, we focus on the mobile family life in pre-industrial Finland. By leaning on the concept of mobile and split household the session provides perspectives on social groups which either moved with the male head of the household or split up when family members left home for earning. We argue that the early modern household was not a firm unity, instead it was constantly under transformation.

The family members roles and responsibilities altered. Many households were far from the Lutheran ideals hustavlan of social order and gendered division of work. For instance, soldiers, sailors, seasonal workers, apprentices and vagrant labor often had wives and children, but seldom a permanent home.

In our papers, we discuss how maintaining the family was performed in practice. In some cases, the family followed the husband s work. In other cases, the family split up and the wife took over many social responsibilities of the husband.

The wives also often took an important economic role in supporting the family. Suomalaista vihreyttä tarkastellaan työryhmässä usealla tapaa: Tarkastelu ei rajoitu pelkästään Vihreät rp: Aatehistorian osalta tavoite on kytkeä vihreät osaksi kotimaista ja kansainvälistä kontekstia ja kysyä, miten puolue sijoittuu toisaalta suomalaiseen poliittiseen kenttään ja toisaalta suhteessa muiden maiden vihreisiin puolueisiin.

Tekijäntunnistus, Cicero ja myöhäisantiikin kieliopit Samu Niskanen: Apotti Ralfin tekstikorpuksen tunnistaminen: Pseudo-Augustinus ja imitaation tunnistaminen tietokoneavusteisilla menetelmillö Neljän työpajan sarja pureutuu tekstien kirjoittamiseen, tekijyyteen, julkaisuun ja leviämiseen Länsi-Euroopassa ajanjaksona Historiantutkimukselle on olennaista sijoittaa tekstit aikaan, paikkaan ja suhteeseen toisten lähteiden kanssa.

Historiantutkimuksen näkökulmia avartavat klassisen ja englantilaisen filologian tutkijoiden esitelmät. Kaikki katoava on vain vertauskuvaa. Työryhmämme fokuksessa on niin kutsuttua modernia länsimaista esoteriaa ja sen historiaa koskeva kansainvälinen tutkimuskenttä.

Sen puitteissa on tuotettu viime vuosina paljon monitieteistä tutkimusta, joka on avannut uusia näkökulmia länsimaiseen historiakuvaan niin uskontohistoriallisesti kuin kulttuuri- ja. Käsitteenä se viittaa useimmiten spiritualismin, teosofian ja antroposofian kaltaisiin, luvulla ja luvun taitteessa syntyneisiin liikkeisiin, joiden ideologiset linjaukset painottivat uskonnollista synkretismiä ja individualismia sekä toisaalta yhteiskunnallisen solidaarisuuden ideaaleja.

Modernin länsimaisen esoterian tutkimuksen kautta on syntynyt kriittisiä tulkintoja esimerkiksi sekularisaation merkityksistä osana ja lukujen eurooppalaista kulttuuria. Esoterian konseptia hyödyntäen on kyetty osoittamaan, ettei modernissa sekularismissa ollut kyse niin polarisoidusta jaottelusta kristinuskon ja luonnontieteisiin palautuvan materialismin välillä kuin historiantutkimuksessa on usein tulkittu. Näkökulmaa on käytetty myös tutkittaessa yksilöiden uskonnollista toimijuutta, joka ei palaudu institutionaalisten uskontojen viitekehykseen.

Samalla laajempaa modernin uskonnollisuuden viitekehystä on kyetty tarkastelemaan kriittisesti, moninaisuuden näkökulmaa painottaen.

Tätä kautta on tuotettu uusia avauksia myös nykyjulkisuudessa käytyyn keskusteluun eurooppalaisesta uskonnollisesta identiteetistä ja sen historiasta. Työryhmän tarkoituksena on koota yhteen alan kotimaisia tutkijoita sekä esitellä tekeillä olevia tutkimuksia.

Työryhmässä pidettyjen esitysten ja keskustelun perusteella on mahdollista pohtia esimerkiksi, millaisia näkökulmia tämä monitieteinen tutkimuskenttä avaa suomalaiseen modernisaatioon ja siihen liittyvään uskontohistorialliseen kaanoniin.

Samalla voimme keskustella myös, mikä on juuri historiantutkimuksen sekä siinä käytettyjen heurististen, metodologisten ja eettisten lähestymistapojen anti modernin länsimaisen esoterian tutkimukselle. Leila Koivunen TY Osallistujat: Uusi kolonialismitutkimus ja Suomi Aleksi Huhta: Delaware-siirtokunta amerikansuomalaisessa historiapolitiikassa Essi Huuhka: Suomalaisten lähetystyöntekijöiden suhteet saksalaiseen siirtomaahallintoon Ambomaalla Lounais-Afrikassa, Tässä työryhmässä käsitellään suomalaisten historiallista suhdetta kolonialismiin.

Kolonialismin historian tutkimus keskittyi pitkään suuriin imperiumeihin, erityisesti Britanniaan ja Ranskaan. Varsinaisten imperiumien tai siirtomaiden ulkopuolisten toimijoiden osallisuus ja kokemukset ovat jääneet tutkimuksessa vähemmälle huomiolle.

Esimerkiksi Suomessa oli pitkään vallalla ajatus, ettei suomalaisilla ollut roolia siirtomaahankkeissa eikä suomalaisessa historiantutkimuksessa ole nähty tarpeelliseksi tarkastella kolonialismin perintöä. Tämä tutkimus toimii lähtökohtana myös Suomen ja suomalaisten koloniaalisia yhteyksiä ja ajattelumalleja koskevalle uudelle tutkimukselle.

Sessiossa haastetaan ajatus suomalaisten ulkopuolisuudesta ja tarkastellaan suomalaisia kolonialismin kiertolaisina: Suomen maakuvatyö Japanissa kylmästä sodasta some-aikaan Virpi Kivioja: Hyvä ystävä mutta marginaalissa? Ulkomaille suunnattujen valokuvateosten Suomi-kuva autonomian ajalta luvulle Jo yli vuosisadan ajan suomalaiset ovat aktiivisesti pyrkineet vaikuttamaan ulkomaisiin käsityksiin Suomesta. Tähän Suomi-kuvan rakennustyöhön ovat osallistuneet niin valtiolliset kuin yksityisetkin toimijat, ja Suomi on tullut tunnetuksi lukuisten erilaisten viestintäkeinojen ja -materiaalien välityksellä.

Myös Suomi-kuvan sisällöt ovat vaihdelleet kohdemaan ja vuosikymmenen mukaan. Työryhmän esitelmissä käsitellään Suomi-kuvan monia ulottuvuuksia eri medioissa ja eri aikakausina. Käsitteet ja niille annetut merkitykset ovat tärkeitä yksilön ja ryhmän identiteetin muodostamisessa, minkä lisäksi käsitteellistämisellä myös luodaan erilaisia normatiivisia ihanteiden, poikkeavien ja eitoivottujen kategorioita. Sophy Bergenheim tarkastelee Folkhälsanin mentaalihygieenisiä neuvontatoimistoja ajanjaksolla Hän tutkii, miten Folkhälsanin asiantuntijat käsittivät.

Elina Hakoniemen esitelmä keskittyy sivistyksen käsitehistoriaan työväenliikkeen näkökulmasta. Hakoniemi tarkastelee, miten työväen omaehtoinen sivistystyö ja sivistynyt työläinen määriteltiin Työväen Sivistysliiton ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen parissa luvun lopulta luvulle.

Aura Kostiaisen esitelmä liittyy väitöskirjatutkimukseen, jossa tarkastellaan rikoslain kokonaisuudistusta ja kriminaalipolitiikasta käytyä keskustelua vuosina Esitelmässä tarkastellaan erityisesti rikosoikeuskomitean työn alkuvaiheessa käynnistynyttä komitean sisäistä keskustelua rikosoikeusuudistuksen suuntaviivoista. Huomio kohdistuu taustaoletuksiin rikollisuudesta, normaalista ja poikkeavasta, nykytilasta esitettyihin ongelmarepresentaatioihin ja niiden syihin sekä esityksiin ongelmien ratkaisemisesta.

Risto Turunen puolestaan esittelee työläisen käsitteen historiaa suomalaisessa lehdistössä pitkällä luvulla. Turunen analysoi käsitettä perinteisen lähilukemisen lisäksi myös kvantitatiivisin menetelmin. Mia Korpiola TY Osallistujat: Itseoppineet oikeudenkäyntivaltuutetut ja heihin turvautuminen suomalaisissa kaupungeissa luvulla Riina Turunen: Konkurssiin ajautuneiden toiminta ja selviytyminen maallikkoina luvun konkurssioikeudenkäynneissä Jussi Sallila: Liikemiesten oikeudellinen tietotaito ja yhtiösopimuskäytäntö luvulla Kuinka ns.

Legal history from below -tutkimusta edustavissa esitelmissä tarkastellaan tavallisten ihmisten oikeudellista osaamista ja sen käyttöä Suomessa ennen modernia aikaa. Anu Lahtinen TY Osallistujat: Millaisia tilaushistoriallisia tutkimuksia Suomessa tehdään, millainen on niiden anti ja millaisia erityisiä ongelmia niihin liittyy? Millainen on tilaustutkimuksen arvostus Suomessa, verrattuna muiden maiden tilanteeseen, ja miten tutkimusta voidaan parhaiten tukea?

Puheenvuoroissa kokeneet tilaushistorian tekijät, jotka ovat myös yliopistotutkijoita kertovat sekä tilaushistoriallisen työn sisällöstä ja yksittäishankkeista että yleisempiä havaintoja tilaushistoriahankkeiden luonteesta. Työryhmän tavoitteena on herättää keskustelua tilaustutkimuksen merkityksestä ja suhteesta muuhun tieteelliseen tutkimukseen. Työryhmän esitelmissä keskitytään samansukupuolisen tai homoseksuaalisen halun mahdollisuuksiin ja kysytään, miten historiantutkija voi löytää lähteistään halua, jota ei ole ilmaistu suoraan tai omana aikanaan edes tunnistettu.

FT Tom Linkisen esitelmä käsittelee samaan sukupuoleen kohdistuvien eroottisten unien mahdollista historiaa myöhäiskeskiajan englantilaisten runojen pohjalta. FT Rose - Marie Peaken esitelmä käsittelee luvulla eläneiden ranskalaisten nunnien hengellisiä harjoituksia ja kysyy, onko niistä löydettävissä mahdollisuuksia homoseksuaalisen halun ilmentämiselle.

Väitöskirjatutkija, VTM, FM Riikka Taavetin esitelmä käsittelee samansukupuolisen halun mahdollisuuksia Suomessa ja Virossa luvulla kerätyissä seksuaalielämäkerroissa ja pohtii, miten tutkimuksessa tehdyt valinnat ovat ohjanneet halusta ja seksuaalisista kokemuksista kertomista. Ihmisten esiteollisen ajan evolutiivinen dynamiikka tutkimuskohteena Ritva Kylli: Elämän eliksiirinä raikas vesi ja kalanmaksaöljy: Pohjois-Fennoskandian ilmasto-olojen vaikutusten tutkiminen historiallisten dokumenttien avulla Session esitelmät perustuvat tutkimushankkeeseen, jossa pyritään evoluutiobiologisesti ja historiallisesti ymmärtämään väestön suhdetta ympäristöön yli tiederajojen ulottuvia aineistoja hyödyntäen.

Hanke on maailmanlaajuisessakin mittakaavassa poikkeuksellinen. Esitelmissä keskitytään erityisesti monitieteisen hankkeen tutkimusmetodologiseen ja lähdeaineistojen problematiikkaan. Tutkimushankkeen tavoitteena on ymmärtää ympäristömuutosten vaikutusta Pohjois- Fennoskandian väestöön niin yksilö- kuin populaatiotasolla luvuilla.

Laajan historiallisen aineiston avulla mitataan kattavasti ympäristöä, erityisesti ravintotilannetta, tauteja, kulttuurillisia piirteitä sekä ilmastotekijöitä. Näiden tekijöiden vaikutusta ikäkohtaiseen lisääntymiseen ja kuolleisuuteen tutkitaan Pohjois- Fennoskandian alkuperäisen saamelaisväestön ja sinne muuttaneiden maatalousväestön avulla. Erityisenä tarkoituksena on tutkia muuttuvien ympäristöolosuhteiden vaikutusta perheiden elinkiertoon pitkittäisaineistojen avulla.

Siten saadaan uutta tietoa ihmisen elinkiertojen evoluutiosta sekä eri tieteenalojen tutkimusmetodologiaan avulla luomaan yhtenäisemmän kuvan ihmislajin suhteesta ympäristöönsä. Muuttuvia minuuksia vai autenttista itseyttä? Performanssi ja rodullistettu kansallisidentiteetti luvun Britanniassa Laura Tarkka-Robinson: Kansanluonteen määrittely käännöskirjallisuuden esipuheissa luvun jälkipuoliskolla Elise Garritzen: Käsitteet on ymmärretty kulttuurisesti konstruoiduiksi, muuttuviksi ja lähinnä joko performatiivisiksi rooleiksi tai oman aseman ilmentämiseksi.

Soile Ylivuori analysoi paperissaan etnisyyttä performatiivisena identiteettinä ja identiteettien muutosta luvun Englannissa. Laura Tarkka- Robinson tarkastelee kansanluonteen konstruointia valistushenkisen käännöskirjallisuuden esipuheissa ja osoittaa kääntäjien käyttäneen esipuheita kansallisten kulttuurierojen tyypittelyyn.

Elise Garritzen käsittelee tutkijan persoonan esittämistä luvun historiantutkimusten nimilehdillä ja korostaa paratekstien toimineen välineenä tutkijan ammattimaisen persoonan muodostamisessa. Kivi leivässä vai manteli puurossa?

How do you do? Nice to meet you. Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tunnettavuus ja niiden käyttö hoitotyön tukena sisätautien vuodeosastolla Pro gradu -tutkielma, 34 sivua, 10 liitesivua. On instrument costs in decentralized macroeconomic decision making Helsingin Kauppakorkeakoulun julkaisuja ; D Juha Kahkonen Click here if your download doesn"t start automatically On instrument costs.

Ei vain kertomus menneestä Paratekstien käyttö luvun brittiläisissä historiantutkimuksissa FT Helsingin yliopiston tutkijatohtori, yleinen historia Suomalaisen Tiedeakatemian Nuorten Akatemiaklubi. Osallisuus, voimaantuminen ja integraatio Kuka on osallinen, kuinka osallisuutta rakennetaan jne.

Toiminnan tehokkuuden mittaaminen ja arviointi yhteiskunnallisten yritysten kontekstissa Keskeisiä näkökulmia RCE-verkoston rakentamisessa Central viewpoints to consider when constructing RCE Koordinaattorin valinta ja rooli Selection and role of the coordinator Painopiste: Do you speak Finnish?

Network to Get Work Tehtäviä opiskelijoille Assignments for students www. Uge 12 og 13 Målgruppe: Repræsentativt udvalgte vælgere i hhv. Sverige og Finland på 18 eller derover. Nääshalli Näsijärvenkatu 8 Tampere Alustava aikataulu: Efficiency change over time Heikki Tikanmäki Optimointiopin seminaari Green Growth Sessio - Millaisilla kansainvälistymismalleilla kasvumarkkinoille?

YKPS Johdatus yhteiskuntapolitiikan maisteriopintoihin Oppi ja moraali Suomen ev. Expression of interest Avoin hakemus tohtorikoulutettavaksi käytäntö Miksi? Terhi virkki-hatakka I am writing to introduce myself as a volunteer who have the eagerness to study in your university. Competitive Health Services hankkeen loppuseminaari pidetään Oulussa 3. Uni ja lepo töissä sallittua vai kiellettyä? Vaihtoon lähdön motiivit ja esteet Pohjoismaissa Siru Korkala Consumer Online Impulsive Buying: What do we want to achieve by renting apartments?

Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Millaisia taitoja sosiaalisessa mediassa tapahtuva ohjaus edellyttää? Tutkijan informaatiolukutaito Maria Forsman VTT, kirjastonjohtaja Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjasto Infolit-hankkeen koulutuspalaveri Artikkeleita ei saa pitää esillä kokeen. Uusi ja uusin aika, luento 16 t. Mediakasvatus Lapin yliopistossa Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa?

Professori Katriina Siivonen, Helsingin yliopisto Elävä perinne! Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen. Anna minun kertoa sinulle mitä oli. Sanani voivat olla puutteellisia mutta. Use of spatial data in the new production environment and in a data warehouse Nordic Forum for Geostatistics Session 3, GI infrastructure and use of spatial database Statistics Finland, Population.

Internet of Things Ideasta palveluksi Timo Harrikari HY Varsinainen. Maarit Sireni Salon kansalaisopisto, 9. Perustuu artikkeliin Sireni, Maarit Feminism in rural Finland. Increase of opioid use in Finland when is there enough key indicator data to state a trend? Martta Forsell, Finnish Focal Point Somalian kieltä puhutaan kartan osoittamilla alueilla.

Somalia oli aikaisemmin kolonialismin aikaan jaettuna Eglannin, Italian ja Ranskan siirtomaiksi. Kun Somalia itsenäistyi jäivät somalialaiset usean. Kirjoittamisen genren kehittäminen ammattikorkeakoulussa. Kuvattu ja tulkittu kokemus Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu Jämin Syyskisat The program of the week has been very. Lahden Ammattikorkeakoulu Ohjaajan työnkuva muuttuuentä työtavat? Jaana Kettunen, Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto Diginä vai livenä ohjauksen menetelmät ja välineet Puolison rooli nais- ja miesjohtajien urilla Suvi Heikkinen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu NaisUrat-hanke Työn ja yksityiselämän tasapaino 6.

Sosiaalityö Lapin Yliopisto Sposti: Allocation Models Juha Saloheimo International Council for the Exploration of the Sea Kansainvälinen. Eriksnäs atsaus historiallisiin karttoihin Översikt av de historiska kartorna Eriksnäs, såsom de flesta byar i Sibbo, förekommer som namn i handlingar först på talet, trots att bybosättingen sannolikt.

Väinö Jokinen 1 vuotta sitten Katselukertoja: Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tunnettavuus ja niiden käyttö hoitotyön tukena sisätautien vuodeosastolla Pro gradu -tutkielma, 34 sivua, 10 liitesivua Lisätiedot. On instrument costs in decentralized macroeconomic decision making Helsingin Kauppakorkeakoulun julkaisuja ; D On instrument costs in decentralized macroeconomic decision making Helsingin Kauppakorkeakoulun julkaisuja ; D Juha Kahkonen Click here if your download doesn"t start automatically On instrument costs Lisätiedot.

Ei vain kertomus menneestä Paratekstien käyttö luvun brittiläisissä historiantutkimuksissa Ei vain kertomus menneestä Paratekstien käyttö luvun brittiläisissä historiantutkimuksissa FT Helsingin yliopiston tutkijatohtori, yleinen historia Suomalaisen Tiedeakatemian Nuorten Akatemiaklubi Lisätiedot.

Köyhä vai ihminen, joka elää köyhyydessä? Toiminnan tehokkuuden mittaaminen ja arviointi yhteiskunnallisten yritysten kontekstissa Toiminnan tehokkuuden mittaaminen ja arviointi yhteiskunnallisten yritysten kontekstissa I Monikulttuurisuus ja maahanmuutto Network to Get Work. Tehtäviä opiskelijoille Assignments for students. Efficiency change over time Efficiency change over time Heikki Tikanmäki Optimointiopin seminaari Erottaako oppi vai etiikka?

Expression of interest Expression of interest Avoin hakemus tohtorikoulutettavaksi käytäntö Miksi? Paikka tiedekunnan kokoushuone, Assistentinkatu 7, 1. Aalto University Doctoral Student Association. Arvoisa Herra Presidentti Very formal, recipient has a special title that must be used in place of their name - Opening Finnish Norwegian Arvoisa Herra Presidentti Very formal, recipient has a special title that must be used in place of their name Hyvä Herra, Formal, male recipient, name unknown Hyvä Rouva Formal, Lisätiedot.

Vaihtoon lähdön motiivit ja esteet Pohjoismaissa. Kutsu Professuuriesitelmä Savonlinnan kampus Kutsu Professuuriesitelmä 9. Tutkijan informaatiolukutaito Tutkijan informaatiolukutaito Maria Forsman VTT, kirjastonjohtaja Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjasto Infolit-hankkeen koulutuspalaveri Artikkeleita ei saa pitää esillä kokeen Lisätiedot.

Mediakasvatus Lapin yliopistossa Mediakasvatus Lapin yliopistossa Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen Lisätiedot. Sanani voivat olla puutteellisia mutta Lisätiedot. Kosovoon, Afganistaniin ja Libyaan. Hän muistuttaa, että Naton tehtävät ovat muuttuneet kylmän sodan jälkeen, ja sanoo, että loppujen lopuksi jäsenmaiden intressit vaikuttavat Nato-operaatioiden suuntaan viidettä artiklaa tai jäsenyyttä enemmän.

Kun ei oteta esiin Naton muuttuneita toimintaperiaatteita ja tehtäviä, voidaan vapaasti argumentoida kylmän sodan logiikkaan hirttäytymällä, heilutella Nato-korttia ja rivien välissä lietsoa suomalaiseen niin kovin vetoavaa pelkoa Venäjän hyökkäyksestä. On kuitenkin hankala uskoa, että atlanttisen järjestelmän kannalta katsottuna Euroopan takamaalla tapahtuva Ukrainan kriisi ja Venäjän vallitsevaa läntisen maailmanjärjestyksen arvovaltaa kohtaan osoittama uhittelu olisi riittänyt muuttamaan Naton viime vuosikymmenien aikana luomia toimintaperiaatteita.

Kova kovaa vastaan, rautaa rajalle, vanhat muurit pystyyn. Professori Juhani Suomi on arvostellut rankasti Ulkopoliittisen instituutin Upin syksyllä julkaistua Venäjä-raporttia. Suomi piti Upia lobbausorganisaationa. Hän katsoi, että raportissa on Venäjällä pelottelua mutta lisää, että sitä on mediassa melkein joka päivä.

Vanha sanonta kuuluu, että kukaan muu ei puhalla meidän puurolusikkaamme kuin me itse. Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen sanoi olevansa huolissaan suomalaispoliitikkojen Venäjä-osaamisesta.

Juhani Suomi jakaa huolen: Professori Suomen mielestä Suomessa ei ymmärretä Venäjän turvallisuuspoliittista ajattelua. Hänen mukaan itänaapurin täytyy saada jonkinlainen varmuus siitä, että vieras valta ei pääse käyttämään Suomen aluetta Venäjää tai Neuvostoliittoa vastaan.

Hänen mielestään tämä varmuus kaatui YYA-sopimuksen mukana. Entinen pitkäaikainen diplomaatti Heikki Talvitie kirjoittaa Suomen Geopoliittisen seuran sivuilla kansainvälisestä tilanteesta. Niin ollen se ei voi välttyä Itämeren alueella Venäjän ja lännen välillä mahdollisesti puhkeavalta sotilaalliselta kriisiltä".

Talvitien esille nostama Naton kanssa tehty isäntämaasopimus on aiheellisestikin joutunut puntaroitavaksi. Sitä on verrattu jopa Natsi-Saksan kanssa tehtyyn kauttakulkusopimukseen. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tutkija ja entinen ammattisotilas Pekka Visuri totesi isäntämaasopimuksesta seuraavasti: Syvempi keskustelu käytiin aikoinaan, kun Suomi lähti mukaan rauhankumppanuusohjelmaan Kirjailija ja kolumnisti Raimo Pesonen julkaisi hiljattain Suomen Nato-suhdetta käsittelevän kirjan.

Näin hän näki sopimuksen toisesta perspektiivistä: Sitten jälkikäteen osoittautuu, että ne ovat muuttaneet hyvinkin paljon. Miksi Suomi ei liittynyt Naton jäseneksi luvulla? Historioitsija Heikki Ylikangas spekuloi luvun puolivälissä sitä miksi EU-hun liittynyt Suomi ei samalla anonut jäsenyyttä puolustusliitto Natossa. Hänen mukaansa vasta historia tulee sen myöhemmin kertomaan. Tosiasiassa asia ratkaistiin juuri samoihin aikoihin kun Ylikangas spekuloi asiaa. Itse asiassa salaisuuden raotti Iltalehden toimittaja Olli Ainola.

Aikaisemmin tapahtumien kulku on kerrottu silloisen Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Ronald Amuksen kirjassa Opening Nato's Door. Kylmän sodan jälkeen oli suuri kysymys, miten hoidetaan Baltian maiden turvallisuus. Ensimmäinen ajatus lännen suurvalloissa oli, että se tehtävä kuuluu Suomelle.

Ainola raportoi Asmuksen kirjasta Suomen vastauksen: Pohjoismaat eivät voi taata Baltian turvallisuutta. Suomen mielestä vain Yhdysvaltain sotilaallinen pelote riittää ennalta ehkäisemään Venäjän voimankäytön. Ainola jatkaa ja analysoi: Clinton taivutti Jeltsinin hyväksymään Naton laajenemisen Venäjän rajoille.

Clinton jyräsi nurin Jeltsinin, joka yritti saada Clintonilta salaisen kahdenkeskisen lupauksen siitä, että Nato ei laajene Neuvostoliitosta itsenäistyneisiin maihin eli Baltiaan. Clinton sanoi, etteivät he voi noin vain mennä kahteen pekkaan miestenhuoneeseen ja sopia salaisesti yhtään mitään, koska kaikki tulee joka tapauksessa julki. Clinton piti pintansa ja teki selväksi, ettei Baltian maita jätetä ulos Natosta.

Lopulta Jeltsin luovutti väittelyn ja tokaisi: Helsingin-kokouksessa Venäjä tosiasiassa joutui antamaan periksi sille, että Baltian maat liittyvät Natoon - kuten vuosia myöhemmin kävikin. Tämä oli Suomelle iso helpotus. Jos Baltian-maita ei olisi huolittu Natoon, Suomi olisi saattanut joutua vastaamaan ainakin Viron puolustuksesta samalla kun Yhdysvallat olisi livennyt pois Pohjois-Euroopasta.

Suomi teki taitavan väistöliikkeen. Suomi kieltäytyi jäsenyydestä välttyäkseen puolustamasta Viroa. Samalla Suomi edesauttoi Baltian maiden liittymistä ja siten pakotti Yhdysvallat takaamaan Itämeren alueen turvallisuutta. Osaltaan Suomi hiukan helpotti myös Jeltsinin pahaa mieltä. Suomenlahden pohjoisrannikko pysyi toistaiseksi liittoutumattomana.

Meritie Pietariin ei olisi pelkkää Naton vettä. Kevään mittaan on ollut uutta, että tuolloinen pääministeri Lipponen ja vähän myöhempi komentaja amiraali Kaskeala ovat itse kertoneet tapahtumista. Ainolan Kaskealan haastattelussa kerrotaan mm: Naton itälaajennuksen arkkitehti, Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Ronald Asmus kaavaili Tanskaan Natolle johtoesikuntaa, jossa Suomi ja Ruotsi olisivat ottamassa vastuuta Baltian puolustuksesta.

Britannian ulkoministeri Douglas Hurd ehdotti suoraan, että Suomi ja Ruotsi ottaisivat vastuun Baltian maista. Tanskan pääministeri Poul Nyrup Rasmussen esitteli hahmotelmaa Lipposelle sekä Ruotsin ja Norjan pääministereille Ahvenanmaalla huhtikuussa Lipponen torjui ajatuksen siinä samassa. Asia ei jäänyt tähän. Lipponen tapasi Yhdysvaltain varaulkoministerin Strobe Talbottin Valkoisessa talossa kesäkuun alussa Ja minä torjuin sen across the board oikopäätä.

Ei meillä ole mitään edellytyksiä tällaiseen. Viron ja Baltian puolustusvastuu on Lipposen mukaan "se perimmäinen kysymys", jos Suomi joskus harkitsisi liittymistä Natoon. Onko meillä mitään edellytyksiä ottaa vastuuta muusta kuin omasta puolustuksesta, Lipponen kysyy. Natossa Suomen syliin saattaisi tulla vastuu Baltiasta. Ja kun näkee, mitä Ukrainan-kriisin ympärillä on tapahtunut, mitä Nato on tehnyt, niin ei se todellakaan vakuuta.

Lipponen sanoo olevansa presidentin ja eduskunnan ulkopoliittisen linjan kannalla. On sinänsä koomista että vuosien vaiheen jälkeen silloiset päätöksentekijät ovat kyllä esiin tuoneet uuttakin pohdintaa, mutta Ukrainan ja monen muun tapahtuman jälkeen on luultavaa että he itsekin hiljaa mielessään tajuavat olleensa sekä kaukonäköisiä että viisaita juuri silloin kun kumpaakin tarvittiin. Se mitä Martti Ahtisaaren päässä on sen jälkeen tapahtunut ja miksi on taas eri asia.

Miksi Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia? Pohjimmiltaan kyse olisi suurstrategian muuttamisesta, joka vaatii huolellista harkintaa. Pienet maat eivät usein muuta ulkopolitiikkansa perussuuntaviivoja. Niille jatkuvuus on merkittävämpi asia kuin suurvalloille. Mikä tahansa muutos vaatisi myös sisäpoliittista yksimielisyyttä, jotta se nähtäisiin oikeutettuna sekä kotimaassa että ulkomailla. Viittaus Ruotsiin historiaan liittyy myös suoraan Suomeen.

Kummankin geopoliittinen asema määriteltiin Napoleonin sotien aikana ja vahvistettiin Wienin kongressissa Sadan vuoden aikana suomalaiset valtasivat sivistysprojektina oman valtionsa ja julistivat sen itsenäiseksi joulukuussa Samalla muodostui uudelleen sekä Suomen että Pietarin turvallisuusongelma. Kolmen sodan jälkeen Mannerheim ja Paasikivi ratkaisivat ongelman niin, ettei Suomi anna aluettaan Venäjän vihollisten käyttöön eikä siis ala itse Venäjän viholliseksi. Se on turvannut vakaan rauhan yli 60 vuotta, eikä kenelläkään ole argumenttia, miksi tätä vakautta pitäisi vaarantaa.

Nato —arvion Suomi-Ruotsi osuus on mielenkiintoinen, mutta ei koko kuva. Tukholmassa ei liene ensimmäiseksi innostusta ajatuksesta, että yhteisen Nato —jäsenyyden kautta Ruotsi pääsisi jälleen sotilaallisesti maarajalle naapuriksi Venäjän kanssa. Nato —arvion ajattelu muistuttaa nyt vuosia ja , jolloin länsivalloista löytyi pienempiä herroja usuttamaan Venäjää vastaan, mutta vastuullinen valtionjohto kaikissa suurvalloista varoitti Suomea käyttämästä hyväksi Venäjän heikkoutta.

Riippumatta millainen hallinto Venäjällä on, mottiin joutuneena se ennemmin tai myöhemmin yrittäisi murtautua siitä ulos. Arvion mukaan paine voisi suuntautua erityisesti Baltian maihin, ja sitä ne eivät ole koskaan ymmärtäneet. Liennytyksen edellytyksenä on kummankin osapuolen lännen ja idän huolen syvällinen ymmärtäminen ja alueen sotilas- ja talousmaantieteeseen perustuvan tasapainon rakentaminen alenevalla sotilaallisten voimien volyymien tasolla — niin että kumpikin osapuoli hyväksyy sen.

Se merkitsee myös paluuta siihen myös Wienin kongressin ajasta alkaneeseen suurvaltojen perinteeseen, että pohjoinen kysymys voidaan sopia ja vakaus turvata omana kokonaisuutenaan vaikka muualla maapallolla olisikin ongelmia. Kansalaisena on kaikki syy kannattaa presidentti Niinistön esittämää ajatusta arktisesta huippukokouksesta Suomen puheenjohtajavuotena. Kun asiat nyt Itämerellä kehittyvät kiihtyvällä vauhdilla, olisi merkittävää että sen valmistelu turvallisuuspolitiikan osalta voitaisi aloittaa välittömästi ja muodostaa näin foorumi pohjoisen Euroopan tilanteen hallitsemiseksi.

Humoristisesti kieli poskella voimme siis todeta että Ruotsin ja Suomen pysyttäytyminen Naton ulkopuolella on ratkaistu jo vuotta sitten Wienin kongressissa. Yhdysvaltojen italialaisen järjestäytyneen rikollisuuden eräs tärkein tulonlähde oli ns. Siitä lähtien se on ollut lumoava päättymätön lähde tutkiville toimittajille ja tutkijoille. Kirjallisuus siitä on valtavaa mutta pääosin hataraa.

Onko tai oikeastaan oliko järjestäytynyt kuten italialainen Cosa Nostra rikollisuus varsinkin toisen maailmansodan jälkeen vaara Amerikan yhteiskunnalle?

Soluttautuiko se suuressa määrin lailliseen liiketoimintaan? Uhkasiko se taloudellisia ja poliittisia instituutiota? Amerikan Yhdysvaltojen osalta Cosa Nostraa voidaan nykyisin käsitellä jo lähes puolittain historiallisena ilmiönä onhan sen piirissä toimivien varsinaisten jäsenienkin määrä pudonnut alle kolmasosaan esim lukuun verrattuna.

Mikä oli sen todellinen vaikutus USA: Se oli ensimmäinen yhtä tiettyä mafiaperhettä, sen rakennetta ja sen laitonta ja laillista liiketoimintaa käsitellyt tutkimus.

Organisaatio johon kuului 75 jäsentä oli yksi niistä USA: Organisaatio operoi yhdessä USA: Koskaan aiemmin ei niin yksilöityjä tietoja ollut tutkijalla käytössään. Anderson esitti tiedot lukijalle ja tarjosi selkeän ja loogisen analyysin mafiaperheen laittomasta uhkapeli- ja koronkiskontaliiketoiminnasta sekä lailliseen liiketoimintaan sijoittamisesta sekä näiden toimintojen välisestä yhteydestä.

Hän selvitti miksi organisaatio tuli lailliseen liiketoimintaan ja miksi juuri tietynlaiseen liiketoimintaan. Cosa Nostra, komissio ja hierarkia. Columbian yliopiston professori Daniel Bell julkaisi jo pian Kefauverin komitean tutkimusten jälkeen artikkelin, jossa hän kyseenalaisti esitetyn mallin maanlaajuisesta mafiasta jota koordinoi tietty komissio.

Tunnettu on myös FBI: Edgar Hooveriin kohdistettu kritiikki siitä että nimenomaan hän vähätteli järjestäytynyttä rikollisuutta. Hooverin passiivisuudesta taistella Cosa Nostraa vastaan on viritelty mitä merkillisempiä salaliittoteorioita. Vuonna mafiapäällikkö Joseph Barbara järjesti arviolta sadan yhdysvaltalaisen, kanadalaisen ja italialaisten mafioson tapaamisen Apalachin kaupungissa New Yorkissa.

Mafiosojen kokous kuitenkin herätti yhdysvaltalaisten viranomaisten huomion ja mm. Life-lehti teki siitä näyttävän reportaasin. Vuonna tuli sitten varsinainen pommi kun heroiinitoiminnasta pidätetty gangsteri Joseph Valachi tiettävästi ensimmäisenä?

Sen sijaan hän kiisti koskaan edes kuulleensa nimikettä mafia. Valachin asianajasta William G. Hundleystä tuli gangsterin suojelija.

Hundley itse totesi myöhemmin: Valachin henkilöhistoria osoitti hänen olleen alemman tason jäsen Cosa Nostrassa jolla oli ollut vuosikymmenet ongelmia ansaita rahaa. Hänen tiensä yhteistoimintaan viranomaisten kanssa johtui ajautumisesta huumeliiketoimintaan joka yleensä oli huonosti ansaitsevien Cosa Nostran jäsenten viimeisiä oljenkorsia. Monet merkit viittaavaat myös siihen että kuulustelijat syöttivät Valachille tietoja Cosa Nostrasta josta tällainen rivijäsen ei olisi millään voinut olla tietoinen.

Joka tapauksessa Valachin kuulustelut panivat pisteen epäilylle ettei mitään järjestäytynyttä rikollisuutta USA: Sen sijaan se millainen organisaatio Cosa Nostra luonteeltaan ja painoarvoltaan aivan oikeasti olisi jäi selvästi vähemmälle huomiolle. Myös ylimmällä tasolla olevan mafian komission asema ja 24 perheen suhde siihen jäi tutkimatta.

Mutta hyvin laajalti alettiin omaksua käsite jonka mukaan juuri komissio kontrolloisi tiukasti kaikkia 24 perhettä. Vähemmälle painoarvolle jäi Gordon Hawkinsin kaltaiset toisinajattelijat, jotka kyseenalaistivat eteenkin poliitikkojen ja virkamiesten näkemykset lähes täysin koko järjestynyttä rikollisuutta kaikkialla kontrolloivasta syndikaatista mafiaperheet ja komissio. Oikea kysymys ei siten ollut enää se oliko järjestäytynyttä rikollisuutta nimeltään Cosa Nostra olemassa vaan miten ja missä määrin rikollisuus USA: Miten muodollisia organisaatiot ovat ja miten ne tunnistavat jäsenet ja yhteistyökumppanit?

Miten organisaatiot ovat muuttuneet vuosien mittaan? DeCavalcante-pöytäkirjat toivat oikeusviranomaisille materiaalia peräti yli sivun verran. Ne olivat tiettävästi ensimmäiset autenttiset dokumentit amerikanitalialaisesta järjestäytyneestä rikollisuudesta. FBI onnistui sijoittamaan neljä mikrofonia nauhoittamaan keskusteluja. Yksi niistä sijoitettiin New Jerseyn organisaation johtajan DeCavalcanten toimistoon. Keskustelut käytiin englanniksi ja italiaksi Sisilian murteella.

Mafia-nimi ei esiinny keskusteluissa missään vaiheessa. Niinpä kun DeCavalcante sanoi: DeCavalcante vahvisti että oli olemassa komissio. Hänen mukaan perheiden johtajien pitäisi kokoontua kerran viidessä vuodessa ja valita keskuudestaan edustajat komissioon. Kuten kussakin yrityksen johtokunnassa myös komissiossa oli muita vaikutusvaltaisempia jäseniä joita muut seuraavat.

En joskus tajua miten ne oikein sitä johtaa. Helvetti hänelle tarkoitti Joe Bonannoa. Se oli kolmen miehen juttu, ymmärrätkö mitä tarkoitan? DeCavalcante-pöytäkirjoista ei täysin selviä mikä asema komissiolla oli. DeCavalcante näyttää ajatelleen että komissiolla on hyvin rajoittunut rooli tai toimivalta yli kaupungeissa toimiviin Cosa Nostan perheisiin ellei siellä ole erityisiä ongelmia perheen sisällä.

Esimerkiksi sellaisiin joissa johtaja ei kohtele jäseniään kuten pitäisi. Bonannon perheen tapauksessa oli se että silloinen perheen johtaja Joe Bonanno vehkeili jotakin komissioon kuuluneen perheen johtajaa vastaan tai näin eräät komission jäsenet asian tulkitsivat. Jos perheiden johtajia verrataan itsenäisten maiden hallituksiin niin komissiota pitää verrata Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Komissio kokoontuu vain käsittelemään perheiden välisiä keskinäisiä asioita eikä tunkeudu niiden sisälle.

DeCavalcante-pöytäkirjojen ehkä sittenkin oleellisin osa liittyi itse perheiden sisäisiin asioihin. Niistä paljastuu kuva joka lienee varsin tyypillinen luvun amerikkalaisessa mafiaperheestä mutta joka lähes aina jäi havaitsematta jopa tutkijoilta.

Frank Cocchiaro on karkea tyyppi jota minun pitää seurata. Frank tekisi ryöstökeikkoja aseellisia ryöstöjä jos antaisin. Sammy, tiedätkö kuinka moni meidän ystävistämme ovat ryöstöhommissa? He eivät pysty elättämään itseään. Tiedätkö kuinka monta tyyppiä Chicagossa rypee? Tiedätkö kuinka monta meidän ystäväämme New Yorkissa rypee? Mitä he aikovat tehdä. Puolet näistä ottaa huumeita. Nyt meillä on Cosa Nostran laki ettei noihin aineisiin kosketa. Niillä ei ole muuta tapaa hankkia elantoa joten mitä he aikovat tehdä?

Joo me ollaan onnellisia että ei tarvinnut turvautua niihin. Meillä oli lailliset jutut kuten hevoset, uhkapeli ja kaikki muu.

Tiedätkö kuinka monta raakkia otamme New Yorkin perheisiin … Kaverit tulevat minun luo ja pyytävät että ottaisin hommiin uhkapelitoimintaan ja he ovat meidän ystäviämme ja minä otan heitä koska en halua heidän nääntyvän nälkään. Sammy, melko pian joudun sanomaan heille ei, sillä minun on katsottava omaakin etuani.

Jos et voi auttaa heitä minä voin maksaa. Minun porukkani ei näänny nälkään. Sinä et anna koska olet heidän pomo. Heität heille muutaman dollarin jos ne tarvitsee apua. Sinun pitää saada osuus kavereilta jotka tekevät sinulle töitä eikä olla niin hyväsydäminen. Minä en paljoa kunnioita Lou Larassoa joka oli Nickin Delmoren alaisuudessa. Kenen alaisuudessa hän nyt on? Hän ei ole kenenkään muun kuin minun ja vastaa vain minulle. Tutkimuksellisista syistä Anderson joutui muuttamaan joitakin yksittäisiä asioita ja esittämään ne toisella tavalla.

Tutkimuksessa julkaistu materiaalia jäsen- ja liitännäisjäsenmääristä oli kuitenkin lähestulkoon sama kuin se oikea perhe josta aineisto oli koottu. Anderson keskittyi hierarkiaan ja tulonmuodostukseen.

Vaikka tutkimus ulottui pitkälle luvulle ja siitä julkaistiin kirja vasta , on suurin osa tiedoista jäsenmäärä, ansiot ym itse asiassa vuosilta Perhettä johti johtaja boss jolla oli lähimmässä piirissä alipäällikkö underboss tai kuten usein ilmaistaan myös street boss.

Mafiasanastossa usein ilmaista neuvonantaja consiglieri, counselor oli Bengearra-perheessä itse asiassa myös yksi kymmenestä kapteenista caporegimes, capo ja hänen roolinsa neuvonantaja oli vähäinen. Hierarkian alemmalla tasolla olivat kunkin kymmenen kapteenin alaisuudessa olevan sotilaat. Alipäällikön asemaa on joskus organisaatiossa verrattu varapresidenttiin mutta varajohtaja lienee parempi.

Hän ottaa komennon kun johtaja ei ole esim. Neuvonantajan asema ei ollut kovin merkittävä Andersonin tutkimassa organisaatiossa. Hän oli kuten mainittua myös yksi kapteeneista. Hänen asemansa liittyi hallitsemisongelmaan. Benguerra-perheessä oli historiallisesti ollut kaksi etnistä fragmenttia: Myös yksi muu kapteeni oli kalabrialaiseen fragmenttiin kuuluva. Myös heidän sotilaissaan oli näitä kalabrialaisia. Antamalla vähemmistössä oleville merkittävän tai ainakin näkyvän aseman johtoryhmässä perheen johtaja halusi varmistaa yhtenäisyyden.

Perheeseen kuului kaikkiaan 75 jäsentä sekä tunnistettavasti 16 liittolaista heitä on ollut ehkä enemmän ja ikäjakauma kuvastaa sitä tilannetta missä USA: Peräti 23 jäsenistä oli yli vuotiaita ja 25 oli vuotta vanhoja.. Kaikkiaan mediaani-ikä jäsenillä ja liittolaisilla oli 58 vuotta. Jäsenien osalta mediaani-ikä oli peräti 60 vuotta. Ikäjakauma kuvastaa miten tämäkin mafiaperhe oli kieltolain sukupolven tuote. Peräti neljä uusistakin jäsenistä joita tuli vuoden jälkeen oli jo liittyessään yli vuotiaita.

Jäsenmäärä oli ollut jo pitkään laskussa ja tulisi jatkossakin laskemaan. Tutkimus paljasti että jokseenkin kaikki jäsenet toivoivat etteivät heidän poikansa lähtisi tälle elämänuralle. He olivat pikemminkin hyvin ylpeitä jälkeläisistään jos he valitsivat opiskelun ja muun uran. Osa oli hyvin aktiivisia liittolaisia toisen hyvinkin löyhästi sidoksissa perheeseen. Anderson analysoi myös toista perhettä jossa tutkittiin 54 jäsenen ja hyvin läheisen liittolaisen ikärakennetta.

Heistä vain yksi oli alle vuotias, kaksi oli vuotiaita, 12 oli vuotiaita, 11 oli vuotiaita, 15 vuotiaita, 10 iältään vuotiaita ja kaksi yli vuotiaita. Tämä organisaatio oli iältään nuorempi kuin Benguerra. Mediaani-ikä liittolaisineen oli kuitenkin 55 vuotta. Vastoin yleistä luuloa hyvin monet USA: Myös Benguerra-organisaatio kontrolloi lopulta vain tiettyä osaa kaupungistaan. Alueella jolla sillä ei ollut toiminnallista haastajaa asui yhteensä ihmistä Ainakaan viimeisen 10 vuoden ajalta mitään pyrkimyksiä vallata toisten alueita ei ollut vaan kolme organisaatiota toimivat omilla alueillaan täysin itsenäisesti mutta tekivät tietyissä tapauksissa hyvinkin paljon yhteistyötä.

Alueella ei oltu käyty pitkään aikaan mitään veristä valtataistelua. Benguerra-perheen laittoman liiketoiminnan ydin oli uhkapeli, etupäässä ns. Numbers oli Yhdysvalloissa erittäin suosittu peli jo luvun alussa eteenkin pienituloisten keskuudessa, sillä sitä voitiin pelata hyvinkin pienillä panoksilla, sitä voitiin pelata velaksi ja siihen saattoi osallistua myös alaikäiset. Numeropelissä veikattiin numerosarjan kolmea viimeistä numeroa. Mahdollisuus voittaa oli luonnollisesti 1: Yleensä vedonlyöntitoimistot maksoivat oikein veikanneilla korkeintaan kertaisen voittosumman mutta tietyistä numeroista joita veikattiin erityisen paljon esim , päivämäärä, jne oli voittokerron pienempi, esim Useimmiten palautettiin takaisin voittajille selvästi pienempi osuus, esim.

Vedonlyönnin otti vastaan ns. Voisi siis luulla että vedonlyöntitoimistoille toimita olisi ollut riskitöntä. Mutta näin ei ollut. Monet vedonlyöjät toimivat pienellä pääomalla. Usein kävi niin että jos vetoa yksittäisessä toimistossa oli lyöty sen verran isommalla summalla että voittotapauksessa pienellä toimistolla ei ollut rahaa maksaa voitosta tarvitsivat ne rahoitusta tai ajautuivat vararikkoon.

Ja sitä saatiin silloin laittoman toiminnan takia vain laitonta kautta. Useimmiten suurta maksua vastaan pienet vedonlyöntitoimistot vakuuttivat liiketoimintaa ja käyttivät ns. Numeropeli vaati paljon työvoimaa, Anderson arvio Benguerran hallitsemalla alueella mukana toiminnassa olleen jopa tuhat henkeä. Benguerra-perheen dominoimalla alueella oli vedonlyöntitoimistoja joita oli hyvin pieniä, pieniä ja suurempia sekä myös ns.

Eräät vedonlyöntitoimistot olivat perheen omistamia, samoin lay-off toimistot. Layoff-toimistot takasivat maksua vastaan myös muiden alueiden kuin Benguerra-perheen hallitseman vedonlyöntitoimistojen toimintoja. Mitää pelaajien pettämiseen viittaavaa ei havaittu. Pelin organisaatio piti huolen siitä että oikein veikanneet saivat rahansa. Laittomaan vedonlyöntiin liittyi oleellisesti myös koronkiskonta. Kun Annelise Anderson tutki Benguerra perheen osalta number-pelin tuottoja päätyi hän seuraaviin tuloksiin arvioidessaan perheen kontrolloiman alueen noin 4.

Laittomien kortti- ja rulettipelien tuotot olivat niiden volyymien ja lyhyen keston vuoksi melko pienet. Kun julkisuudessa usein puhutaan laittoman uhkapelin tuotoista, on syytä tehdä ero liikevaihdon ja puhtaan tuoton välillä. Numeropeli oli ollut järjestäytyneen amerikkalaisen rikollisuuden eräs tärkeimmistä tulolähteistä kieltolain jälkeen mutta esim. Anderson arvioi sen tulevaisuuden varsin heikoksi. Teknologinen kehitys muutti myös uhkapeliliiketoimintaa. Lailliset arpapelit alkoivat osassa maata jo vuonna Mutta monet pitivät yhä laitonta numeropeliä parempana monestakin syystä voitiin pelata lainarahalla, parempi voitto-osuus, ei ikärajoitetta.

Numeropeli oli sidoksissa kaupunkien sosiaaliseen rakenteeseen. Mitä keskiluokkaisemmaksi kaupunki ja myös sen italialainen väestö kehittyi, sitä vähämerkityksellisemmäksi numeropeli tuli. Benguerra-perhekin sijoitti kasvavassa määrin oman kaupunkinsa ulkopuolella tapahtuvaan uhkapeliin kuten Las Vegasiin, Karibialle, Floridaan sekä suunnitteli sijoittavansa lähitulevaisuudessa oman kaupunkinsa lähelle avattavaan suuren lailliseen kansalliseen uhkapelikeskukseen.

Benguerra-perhe sijoitti laittomasta uhkapelistä saamiaan tuloja lailliseen liiketoimintaan ja käytti jossain määrin korruptiota ja uhkailuja enemmän tai vähemmän onnistuneesti tietyillä talouselämän sektorilla.

Sillä oli jalansijaa vain muutamissa sille tärkeäksi katsomissaan paikallisen ammattiliiton toiminnassa. Perheen jäsenet tai liittolaiset omistivat seuraavia liikkeitä: Antavat verosuojan ja niissä voidaan harjoittaa myös laitonta toimintaa.

Sisältää 9 kasinoa ja niiden 3 matkatoimistoa. Liittyy myös pelaajille myönnettyihin lainoihin ja koronkiskontaan. Kaikkiaan laillisessa liiketoiminnassa myyntiautomaatit näyttelivät merkittävää osaa. Itse yritysten liiketoiminnan volyymit joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta varsin pieniä. Perhe kontrolloi esimerkiksi ravintola-alalla vain jonkin verran ammattijärjestöjä alueella mutta oli poliittisena vastapalveluna saanut joitakin jäseniään liittoon töihin suojatyöpaikka.

Juuri liittojen palkkalistoille pääseminen oli monelle organisaation jäsenelle ja liittolaiselle hyvin tärkeä tulonlähde, monelle itse asiassa ainoa tapa turvata elanto. Eräs merkittävimmistä perheen laillisista yrityksistä oli elintarvikealan yritys, jolla oli sekä kuljetus-, prosessointi- että jakelutoimintaa.

Yritys oli joitakin kertoja joutunut viranomaisten tarkasteluun elintarvikehygieniakysymyksessä joskin se oli myös sen kilpailevien yritysten eräs ongelma. Yritystä oli epäilty myös hinnoitteluepäselvyyksistä.

Toinen merkittävä jäsenten omistaja yritys oli rahtialalla. Sen nettovarallisuudeksi kalustoineen arvioitiin miljoonaa dollaria Rakennusalan yrityksiä jäsenillä oli 6 joista 4 kotikaupungin sisäpuolella.

Niistä yhdellä suurella oli noin 00 dollarin rakennusprojektit tutkimusajankohtana mutta pääasiassa yritykset ovat aika pieniä. Syy miksi Benguerra perhe oli mukana laillisessa liiketoiminnassa saattaa johtua seuraavista motiiveista: Perheen jäsenet ja liittolaiset sijoittivat liiketoimintaan, jossa maksut suorittiin käteisellä.

Tämä teki viranomaisille vaikeammaksi selvittää tulojen laillisuus. Siksi baarit, ravintolat, myyntiautomaatit ym. Baareissa ja kahviloissa voitiin harjoittaa myös laitonta liiketoimintaa numeropeli, korttipelit, noppapelit ja myyntiautomaateilla voitiin kiertää mm.

Veronkierrolla tai varastetun tavaran myynnillä saadut ansiot näyttivät kuitenkin olleen vähäiset. Näitä suurelta osin varsin pieniä liikkeitä käytettiin sittenkin enemmän veroturvan takia. Sijoitus kasinotoimintaan mahdollisti taas koronkiskonnan volyymien kasvattamisen.

Anderson jakoi tulojen perusteella Benguerra-perheen jäsenet seuraaviin luokkiin tulot vuodelta Jos lukemia haluaa verrata vuoteen ja eurovaluuttaan voi kertoimena käyttää 5. Andersonin tutkimus tästä yhdestä 75 jäsenen Cosa Nostra-perheestä ja sen arvioiduista tuloista ei tue näkemystä joka on hyvin yleinen populaarikulttuurissa. Ja tuo vääristyneessä kuvassa gangsterit rypevät rahoissa vrt. Andersonin keräämän aineiston mukaan: Suurimmat keskitulot olivat vuotiailla johtotehtävissä , sen sijaan nuoremmilla jäsenillä tulot olivat keskimäärin vain 16 dollaria.

Esimerkiksi numeropelissä mukana kirjuritehtävissä olleet ihmiset ansaitsivat arviolta dollaria viikossa 6 dollaria vuodessa.

Viidesosa Benguerra-perheen jäsenistä jäi noin matalalle tulotasolle. Andersonin tutkimukset ovat uskottavia joskin tietysti lukemiin on syytä suhtautua aina varauksella. Toisaalta mitkään muutkaan merkit eivät viittaa siihen että sen paremmin hänen tutkima järjestäytyneen rikollisuuden organisaatio kuin muutkaan vastaavat eivät ole jäsenilleen suinkaan mitään valtavia tulonlähteitä.

Rikollisesta toiminnasta saatavat tulot olivat yllättävän pieniä. Benguerran tapauksessa uhkapeli nykyrahassa mitattuna toi korkeintaan 2 miljoonan euron tulot ja koronkiskonnasta saadut tulot huolimatta hirveistä maksuista esim. Koko organisaation nettotulot kaikkien jäsenten saamat jäivät miljoonaan euroon. Summa voi kasvaa suuremmaksi jos mukaan otetaan liitännäisjäsenet, sukulaiset, ystävät ym. Numeropeliin tarvittiin helposti jopa tuhat henkilöä keräämään maksuja ja suorittamaan laskutoimituksia.

Koko numeropelistä saatu tuotto on joka tapauksessa jäänyt vain muutamaan miljoonaan dollariin vuonna rikollisorganisaation toiminta-alueella. Tämän 75 jäsenen rikollisperheen mediaanitulo vuoden eurovaluutalla mitattuna olisi siten ollut jäsentä kohden.

Noin viidesosa organisaation jäsenistä ansaitsi korkeintaan saman kuin mikä oli saman kaupungin väestön mediaanitulo ja mukana heillä oli laittomia tuloja joista eläkettä ei kerry.

Jos aika kohtuulliseksi ja joiltakin osin yllättävän vaatimattomaksi paljastunut järjestäytyneen rikollisorganisaation tulonmuodostus murtaa myyttejä myös väkivallan määrä tai oikeastaan väkivallan määrän vähäisyys Benguerra-perheen toiminnassa ainakin luvulla ja luvun alussa yllättää myös.

Noin 10 vuoden ajalta ei tiedetty yhtään jäsenen murhaa joskin kaksi jäsenistä oli kadonnut. Uhkapeliin liittyvä koronkiskonta oli useimmiten vähän väkivaltaa sisältänyttä joskin Anderson arvioi että eräät ihmiset eivät halunneet kertoa kaikkea. Vain yhdessä tapauksessa koko luvulla tiedetään käytetyn väkivaltaa koronkiskontatapauksessa. Pelkästään jo järjestön maine riitti. Jos kyseessä oli maksuvaikeuksiin joutunut yrittäjä, ratkaistiin ongelma mieluummin omaisuuden haltuunotolla kuin tarpeettomalla väkivallan käytöllä.

Huumekauppaan ja ryöstöihin suhtautuminen organisaation johdolla oli kielteinen. Muutaman yksittäisen jäsenen ja liittolaisen tiedettiin käyneen epäsäännöllisesti kauppaa huumeilla mutta sen he olivat tehneet omin luvin.

Tutkimus vahvisti sen että perhe maksoi lahjuksia säännöllisesti poliiseille jotta poliisilaitos ummistaisi silmänsä laittomalta uhkapeliltä. Maksettuja summia oli vaikea arvioida suppean materiaalin puitteissa mutta esim. Yksi perheen jäsen oli kerännyt summat numeropelejä pyörittäneiltä yrityksiltä. Tiettävästi rahaa olisi kerätty poliisille maksettavaksi myös muiden kaupungissa toimineiden rikollisorganisaatioiden peliyrityksiltä.

Organisaatiota kaikkiaan pitäisi kuvata yhden yrityksen sijasta pikemmin monen yrityksen järjestelmäksi tavoitteena eräänlainen kartelli.

Jäsenillä oli suhteellinen toimintavapaus. Valitettavasti valtamedia rakasti enemmän myyttejä, paisutteli ja teki mafiasta USA: Cosa Nostra oli jo demografisen ja yhteiskunnallisen muutoksen myötä selvästi marginalisoitumassa Yhdysvalloilla.

Se oli jäänne kieltolain vuosista, luvun suuresta lamasta sekä ammattiliittojen nousun aikakaudesta ammattiliittojen jäsenmäärä lähti jyrkkään laskuun jo vuonna Benguerra-perhe toimi laittoman liiketoiminnan alalla — pääasiassa numeropelissä - joka oli väistymässä. Väistämättömän lopun alla pitkään jatkunut vakaus, järjestön jäsenmäärän supistuminen ikärakenteen ja ansaitsemisongelmien takia, toiminnan asteittainen hiipuminen ja toimintaympäristön muutos johti lopulta rauhallisen pitkän kauden päättymiseen hyvin brutaalilla tavalla heti luvun alussa.

Tässä suhteessa eräiden jäsenten ja liitännäisjäsenten siirtyminen vaaralliseen, väkivaltaa ja epävakautta sekä pitkiä vankilatuomioita tuoneeseen huumeliiketoimintaan omin luvin oli suurelta osin reaktio ympäristön muutokseen.

Osa jäsenistä ansaitsi perinteisessä uhkapelitoiminnassa kertakaikkisesti liian vähän. Cosa Nostra ei todellisuudessa edes ja luvulla ottanut huumeliiketoiminnassa liikkuvasta rahasta kuin hyvin pienen osan. Ne jäsenet ja johtajat jotka ansaitsivat riittävästi perinteisillä laittomilla markkinoilla pyrkivät suurimmalta osalta pysymään huumekaupasta erossa. Bonannon organisaatio sisilialaisine yhteyksineen oli ainoita merkittäviä poikkeuksia.

Cosa Nostra ei missään tapauksessa kontrolloinut huumekauppaa missään USA: Huumekaupasta saatuja tuloja on julkisuudessa yleensäkin liioiteltu. Sitä kaupanneiden tulotaso on myöhemminkin jakautunut hyvin epätasaisesti.

Katukaupustelijat tienaavat yllättävän vähän. Hyvin harvat tienaavat joko melko paljon tai erittäin paljon. Vaikka hän ei myöhemmin kertonut tutkimuksen esimerkkitapausta niin todellisuudessa monet merkit viittaavat siihen että hänen tutkimansa organisaatio oli Philadelphiassa toiminut Angelo Brunon perhe.

Tätä organisaatiota pidettiin aika lähellä Cosa Nostran keskivertotapauksena. Pienempi kuin New Yorkin ja Chicagon organisaatiot muutta suurempi kuin useimmat muut Calabrailaisen rikollisjärjestö 'Ndranghetan gangsteri Simone Pepe oik. Italian järjestäytyneestä rikollisuudesta, erityisesti Sisilian mafiasta on kirjoitettu vuosikymmenten mittaan paljon.

John Dickien Cosa Nostra — Sisilian mafian historia oli ensimmäinen jollain muulla kuin italian kielellä kirjoitettu esitys Sisilian mafian historiasta. Dickien tutkima Sisilian mafia, joka tunnetaan nimellä Cosa Nostra meidän asiamme , on Italian neljästä mafiajärjestöstä tunnetuin. Hänen käsityksensä Cosa Nostrasta on karu: Dickie piirtää mafiosoista perin erilaisen kuvan kuin Francis Ford Coppolan Kummisetä-elokuvat tai David Chasen luoma tv-sarja Sopranos.

Se on tänään aivan sama kuin syntyhetkestään lähtien: Dickien mukaan mafiosot ovat säälimättömiä rikollisia, jotka murhaavat kaikki liiketoimiaan häiritsevät. Cosa Nostran alkuperä on sitrushedelmissä. Sitrushedelmistä tuli luvulla Sisilialle tärkeä vientituote.

Tähän oli kaksi perussyytä: Britannian laivastossa miehistölle syötettiin sitruunoita keripukin hoitamiseksi, ja Earl Grey -teen maustamiseen käytettiin toista sitrushedelmää, bergamottia. Sitrushedelmät kukoistivat etenkin Sisilian länsirannikolla Palermon ympärillä, ja sen sitruunalehdot olivat koko Euroopan tuottoisimpia viljelysmaita.

Sitrusviljelmien tuotto oli suuri, mutta myös riskit olivat suuret — sitruunapuut vahingoittuvat helposti kuivuuden tai ilkivallan seurauksena. Sitrustuotannon herkkyyden ja suuren tuoton yhdistelmä loi otollisen maaperän suojelurahojen kiristämiseen, josta mafia sai syntynsä.

John Dickie tyrmäsi joskus esitetyn ajatuksen, jonka mukaan mafia olisi syntynyt köyhyydestä. Toinen syy mafian kehittymiseen Sisiliassa oli valtion heikkous. Italia oli muutenkin pirstoutunut erilaisiin alueisiin, mutta Sisiliassa keskusvallan ote oli olematon. Valtio ei kyennyt monopolisoimaan väkivallan käyttöä, vaan väkivalta "demokratisoitui": Virallisten valtarakenteiden puuttuessa Italian hallitukset alkoivat tehdä yhteistyötä mafian tukemien poliitikkojen kanssa, ja "mafiosot alkoivat vähitellen kuulua uuteen poliittiseen normaalitilaan", kuten Dickie kirjoittaa.

Varsinkin Italiaa pitkään hallinnut kristillisdemokraattinen puolue tukeutui mafian poliitikkoihin. Yhdysvallat puolestaan tarvitsi mafian apua valloittaessaan toisen maailmansodan loppupuolella Sisilian. Yhdysvallat syrjäytti fasistiset kunnanjohtajat ja korvasi heidät paremman puutteessa mafiosoilla. Toisen maailmansodan jälkeen mafia alkoi soluttautua yhä enemmän lailliseen yritysmaailmaan. Italian hallitus julkisti valtavan investointiohjelman eteläisen Italian kehittymättömän talouselämän elvyttämiseksi.

Etelään virranneet rahat lujittivat entisestään poliitikkojen ja mafiosojen suhteita, ja mafia hääräsi mukana jokaisessa kehityshankkeessa.

Nyttemmin mafia on rikastunut moninaisilla EU-hankkeilla, joilla Sisilian infrastruktuuria on yritetty laittaa kuntoon. Italian järjestäytyneen rikollisuuden taloudellista vaikutusta tutkinut Francesco Calderoni on todennut: Italian Mafian ansaitsemat tulot ovat silmiinpistävä esimerkki tästä ongelmasta.

Hänen mukaansa myyttisten numeroiden alkuperä on sukua ns. Peter Reuter väitti ettei ilmiötä ole oikeastaan juuri torjuttavissa ja arveli sen yleistyvän jatkossa entisestään.

Kuten järjestäytyneen rikollisuuden osalta on todettavissa Reuterin synkkä arvio ei toteutunut. Järjestäytyneen rikollisuuden olemusta, todellista merkitystä ja kehityssuuntaa on voitu tutkimuksellista selvittää huomattavan hyvin. Sen sijaan on edelleen totta että myyttiset numerot jatkavat elämäänsä tutkimusmaailman ulkopuolella. Osittain tähän on vaikuttanut se että mafian vaikutusvaltaa on ajoittain myös aliarvioitu. Tunnetuin esimerkki oli USA: Mafian merkitystä heidän mielestään paisuteltiin eli tähän syntiin langenneet saivat salaliittoteorioiden kannattajien leiman otsaansa.

Viihdeteollisuus ja mafiamyytin synty. Erityisesti amerikkalaisen viihdeteollisuuden omituinen rakkaussuhde Mafiaan La Cosa Nostra ilmiönä ja sen hyödyntäminen liiketaloudellisesti on kiinnostava ilmiö. Miten voi olla mahdollista että jo kerta toisensa jälkeen loppuun kalutuksi luuksi luullun La Cosa Nostran ympärillä pyörii vielä luvulla merkittävä viihdeteollisuushaara paitsi kirjoineen ja elokuvineen myös tietokonepeleineen?

Todellisuudessa kriittinen tutkimus, olemassa olevat tosiasiat josta eteenkin luvulta lähtien saatiin yhä selvempää todistetta järjestäytyneen rikollisuuden sisältä ilmiantajat, vasikat romuttivat ns. Järjestäytynyt rikollisuus koostui rikollisista ihmisistä joiden älyn ja moraalin taso ei päätä huimannut. Jopa rikosten operatiivinen nerokkuus ei ollut erityisten häikäisevää luokkaa. Kuten muut rikolliset he toistivat kerran opittua metodia tehden rikosten selvittämisen helpommaksi.

Hän on oikeudenmukainen joskin kova. Mafiapomosta luotiin myös hahmo joka synnytti suuren yleisön keskuuteen uskomuksen jonka mukaan tällainen mies kontrolloi missä tahansa USA: Kummisetä oli monessakin suhteessa myös tragikoominen. Myös järjestäytyneen rikollisuuden sisällä alettiin uskoa tuohon myyttiin. Elokuvan jälkeen alettiin jopa suudella rikollispomon sormusta ja elehtiä roolihahmojen mukaan. He olivat karkeita matalan koulutuksen ja sivistyksen ja matalan älyn?

Äärimmäisen harvoin rikollisuus vetää puoleensa älykkäitä ja sivistyneitä ihmisiä. Heidän organisointikykyään ei pidä aliarvioida muttei myöskään liioitella.

He elävät hyvin heikkojen ihmisten kohtalokkaista heikkouksista. Sisilian mafian historia viittaa myös yhteiskunnallisesti hyvin taantumukselliseen mielenmaisemaan. Tässä suhteessa he eivät eroa kovinkaan paljon esim. Paradoksaalisesti Puzzon romaanin julkaisemisen aikoihin vahvistettiin USA: Tämä säädös muutti merkittävästi tilannetta eteenkin USA: Noin 20 vuotta myöhemmin jopa rikollisjärjestöjen ylimpään johtoon kuuluneet siirtyivät ilmiantajiksi kun heille luvattiin huomattavasti muita lievemmät tuomiot oikeusprosesseissa.

Jos omerta sekä muut kunniakäsitykset on jopa viihdeteollisuuden mafiaa käsittelevissä teoksissa nyttemmin romutettu tässä mm. Viime vuosikymmenten aikana mafian itsensä sisältä tulleet ilmiantajat ja empiiriset havainnot ovat alkaneet kyseenalaistaa sitä glamouria joka liittyy järjestäytyneen rikollisuuden ansioihin. Hänen tunnetuimpiin operaatioihin kuului New Yorkin ja sen lähialueen polttoaineverojen ryöstäminen käyttämällä hyväksi konkurssiin ajettavia haamuyrityksiä.

Franzesen organisaatio Colombon mafiaperhe yhdessä venäläisten gangsterien kanssa varasti varsin uskottavasti useita satoja miljoonia dollareita polttoaineveroja luvulla. Tämä riitti tuomaan Franzeselle tittelin eniten mafialle tienanneena gangsterina sitten Al Caponen.

Franzese itse on kuitenkin todennut ylivoimaisen enemmistön mafian jäsenistä olevan varsin huonoja ansaitsemaan järjestölle rahaa. Tätä näkemystä vahvistaa havainnot siitä miten joitakin harvoja hierarkian ylätasolle päässeitä lukuunottamatta mafian jäsenet eivät ole erityisen varakkaita. Tämä johtuu pääosin siitä että median luomasta sädelkehästä huolimatta järjestäytynyt rikollisuus ei vedä puoleensa erityisen teräviä aivoja ja koulutettua osaavaa väestöä.

Mafian saamat tulot luultua huomattavasti pienemmät? Globaalia maailma jossa pääoma, raha, tuotteet ja ihmiset liikkuvat nykyisin huomattavan nopeasti asettaa merkittäviä haasteita tutkijoille jotka pyrkivät selvittämään järjestäytyneen rikollisuuden kautta saadut tulot.

Rahaa pestään täysin laillisissa yrityksissä sekä pankeissa ja rikollisjärjestöt pyrkivät tietoisesti käyttämään olemassa olevia porsaanreikiä sekä verovapaita vyöhykkeitä hyväksi. Lisäksi on tehtävä ero rikollisesta toimista saatujen tulojen ja laillisen toiminnan rahanpesun kautta saatujen tulojen välillä. Jälleen kerran juuri tavaton vaikeus selvittää globaaleilla markkinoilla suoritettujen rikollisten operaatioiden rahallista arvoa johtaa vääjäämättömästi siihen että eri organisaatioiden ja tutkijoiden omat intressit tai pelkkä spekulaatio vetävät arvioita ylöspäin.

Tällaisilla hatusta temmatuilla luvuilla on kielteisiä seurauksia. Ne lisäävät tiettyjä stereotypioita väestön keskuudessa, lisäävät muukalaisvastaisuutta sekä rikollisuuden pelkoa sekä vääristävät käsityksiä siitä mitä todelliset maailmanlaajuiset ongelmat ovat. Ne myös vaikeuttavat varsinaista poliisitutkimuksia kun jo ongelman laajuus rikollisuuden rahallinen volyymi pienempi kuin se todellisuudessa onkaan on alun perin arvioitu väärin.

Pitemmällä aikavälillä ratkaisu voisi olla näiden eri arvioiden integroimista yhteen poliisitutkimusten kanssa. Ehtona tälle on oltava kuitenkin se että tutkimusten tason on parannuttava ja tutkimusten pohjana käytettyjen materiaalien on oltava läpinäkyviä. Tutkimuksia on kyettävä vertaamaan olemassa oleviin muihin faktatietoihin esim. Väitteet Italian rikollisjärjestöjen tuloista. Se millä perusteella tällainen arvio esitetään jää usein toimittajilta kysymättä.

Tosiasiaksi jää että tällaiset huimat arviot ovat useimmiten suurelta osin täysiä arvauksia. Niissä käytetään tutkimuksia joissa lähdemateriaali ja käytetyt metodit ovat kriittisten tutkijoiden mukaan kyseenalaisia. Hyvin laajalti mediassa on käytetty viime vuosina arviota jonka on esittänyt Italian Keskuspankki. Sen mukaan rikollisjärjestöt kuten Camorra, Cosa Nostra, 'Ndrangheta, Sacra Corona ja muut saavat vuosittain miljardin euron tulot rikollisesta toiminnastaan.

Toinen laajalti siteerattu arvio on miljardia euroa. Sen on esittänyt valtiosta riippumaton SOS Impresa, valtiosta riippumattomien yrittäjien järjestö. Italian Keskuspankin tutkimus perustui rahaliikenteen seurantaan vertaamalla nostoja nykyisiltä pankkitileiltä ei-käteisellä tehtyihin maksuihin. Tällainen tutkimusmetodi itsessään muodostaa huomattavan riskin virheellisyyksille. SOS Impresan tutkimuksessa käytetty lähdemateriaali jäi vieläkin mystisemmäksi.

Tutkimuksen ällistyttävin väite oli Italian järjestäytyneen rikollisuuden huumekaupasta saamat tulot, peräti 65 miljardia euroa vuodessa. Se ylitti jopa koko Euroopan arvioidun kokaiinikaupan arvon ja oli huomattavasti suurempi kuin Italiassa aiemmin tehdyt huumekaupan arvoa koskevien tutkimusten tulokset yleensä miljardia euroa. Vaikka näiden tutkimusten tekijät ovat kyseenalaistaneet että kiistanalaisilla luvuilla olisi merkitystä Italian politiikkaan ei huimaavat lukemat ole jääneet ilman seurausta.

Monet poliitikot ovat vaatineet että maan talouden epätasapaino korjataan takavarikoimalla rikollisjärjestöjen omaisuus. Pohjoisten poliitikkojen vaatimukset erottaa Etelä-Italia Italiasta saavat ilman muuta tuulta siipien alle. Italian mafian talouden painoarvo luultua vähäisempi.

Muutamia vuosia sitten julkaistiin pitkään odotettu Italian sisäministeriön alaisen Transcrime-organisaation tutkimus Italian järjestäytyneen rikollisuuden tuloista, tulonlähteiden jakaumasta sekä alueellisesta jakaumasta. Aiemmista tutkimuksista poiketen se käsitteli eri rikollistoimia ja niiden markkinoita sekä tutki niitä niille sopivin metodein. Tutkimukset käsittivät eri rikostoiminnoista tietoja tuloista vuosien väliltä. Keskimäärin tulokset kertovat siis ajalta jolloin Euroopan viimeisin suuri finanssikriisi oli alkamassa tai jo alkanut.

Tutkimus päätyi seuraaviin tuloksiin järjestäytyneet rikollisuuden vuotuisista tuloista keskimäärin jakautuen seuraavasti: Kaikkiaan Italian järjestäytyneen rikollisuuden vuotuisiksi tuloiksi laskettiin keskimäärin Jopa maksimiarvoa 13 miljardia euroa käyttämällä tulos oli alle kymmenesosa niistä väitteistä joita Italian Pankin ja SOS Impresan tutkimukset olivat esittäneet.

Lisäksi tutkijat päätyivät arvioon jonka mukaan maan järjestäytyneen rikollisuuden laittomien toimien tuotto oli noin Saadut lukemat eivät välttänmättä ole aivan koko totuus saaduista tuloista. Todennäköisesti näiden osuus koko toiminnasta saaduista tuloista on kohtuullisen pieni verrattuna esim. On myös huomoitava ettei rikollisjärjestöt pysty läheskään kaikkia saamiaan tuloja hyödyntämään.

Vastoin yleistä luuloa huumekauppa ei ole siis alkuunkaan Italian organisoidun rikollisuuden suurin tulonlähde. Itse asiassa koronkiskonta ja kiristys yhdessä ovat sitä jopa yli kuusi kertaa tärkeämpiä tulonlähteitä.

Tutkimus viittaisi siihen että järjestäytynyt rikollisuus tuottaa "vain" noin euroa vuodessa jokaista järjestöjen jäsentä kohden. Koska varsinaisten jäsenien lisäksi toiminnassa on monin verroin ns. Tämä selittää ristiiriidan myytin  rikollisten väitetty varakkuus ja arkipäivän todellisuuden vaatimaton elintaso välillä. Järjestäytynyt rikollisuus ei vaurastuta kuin hyvin harvoja toiminnassa mukana olleita, edes lyhyellä aikavälillä. Transcrimen tutkimus romutti paitsi myytin Italian järjestäytyneen rikollisuuden miljardin euron vuotuisista tuloista myös uskomuksen että Sisilian mafia, Cosa Nostra olisi suurin tulonkerääjä.

Transcrimen mukaan suurimmat tulot keräsivät nimittäin Campanian maakunnan Napolin alue Camorra-järjestö sekä lähes yhtä suuren calabrialainen 'Ndrangheta. On syytä olettaa että tällä vuosikymmenellä 'Ndrangheta olisi noussut jo Italian ja samalla koko läntisen maailman suurimmaksi rikollisorganisaatioksi tulonmuodostuksella mitattuna.

Trascrimen tutkimus käsitti lisäksi vain Italiassa mafioiden keräämät tulot, eivät esim. Saksassa, muualla Euroopassa, Kanadassa ja Australiassa. Huomattavaa ja ehkä Italian kannalta huolestuttavaa tutkimustuloksissa oli se ettei järjestäytynyt rikollisuus enää ole vain Etelä-Italiaa käsittävä ongelma. Erittäin tiiviiden perhe- ja sukulaisverkostojen 'Ndrangheta on ollut aktiivisin vaikutusvaltansa kasvattaja.

Camorra keräsi tuloja kaksi kertaa enemmän kotimaakunnastaan Campaniasta kuin Cosa Nostra Sisiliasta. Eri rikollisjärjestöistä juuri 'Ndrangheta on ehkä nopeimmin globalisoitunut. Sen organisaatiossa on verkostoitumispiirteitä samalla tavoin kuin esim. Se on vähemmän vertikaalisesti hierarkinen kuin vaikkapa Sisilian Cosa Nostra. Viranomaisten järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen toiminnan huomattava parantuminen viime vuosikymmeninä, lainsäädäntö sekä yhteiskuntarakenteen muutos ovat vaikuttaneet siihen että eteenkin Cosa Nostran tapaiset hierarkiset järjestelmät ovat huomattavan alttiita hajoamaan kun järjestöjen johtohenkilöt saavat hyvin pitkiä vankilatuomioita.

Järjestelmä joka aiemmin suojasi parhaiten juuri johtotason toimijoita on viime vuosikymmeninä tehnyt juuri johtajat viranomaisten tutkimusten päämaalitauluiksi. Johtajille tuomiot ovat myös muita ankarampia. Tämän seurauksena motivaatio päästä jonkin rikollisorganisaation jäseniksi ja varsinkin johtoon on laskenut. Monille konnille jotka pystyvät tekemään rahaa laittomasti on edullisempaa pysytellä erossa järjestön ytimestä ja ja olla vain hyvin löyhästi siihen sidoksissa maksalla "suojelurahaa".

Näkyvä asema takaa joutumisen viranomaisten erityisen huomion kohteeksi. Jäsenyys ja johtajuus ei takaa ollenkaan koskemattomuutta vaan kuten tunnettua hierarkiassa kohonnut gangsteri on usein kilpailutilanteessa suuremmassa vaarassa joutua muiden rikollisten eliminoimaksi. Transparentti tutkimusmetodi sekä tutkijoiden ammattitaidon ja tiedon lisääntyminen auttavat poliittisia päätöksentekijöitä suuntaamaan järjestäytyneen rikollisuuden vastaisia toimintoja oikeaan suuntaan.

Näin on syytä olettaa. Suurelle yleisölle paremmin välittyvä realistinen ja lohdullinen tieto siitä että järjestäytyneen rikollisuuden valta ja voima Italiassakaan ei ole ollenkaan niin suuri kuin mitä mediassa on väitetty helpottaa myös painamaan 'Ndranghetan, Camorran, Cosa Nostran, Sacra Coronan ja muut rikollisjärjestöt entistä vähemmän vaikutusvaltaisiksi. Italian  ja muiden maiden poliittisen ja taloudellisen järjestelmän korruptio ja läpinäkyvyyden puute ovat ongelman todellinen ydin.

Criminal Markets and Mafia Proceeds. On vaikeaa löytyy nykyajalta trendiä joka ei pääsääntöisesti kulkeutuisi Suomeen Amerikan kautta. Noin vuotta sitten alkoi media toistamaan myös meillä nyttemmin jo vakiintuneeksi muodostunutta termiä puumanaisista. Suomessa läpimurto tapahtui huvittavalla tavalla Atria-yhtiön mainoksessa vuonna Atria markkinoi valmisruokiaan keski-ikäisen naisen ja huomattavasti nuoremman miehen kiihkeää suhdetta kuvaavalla mainoksella.

Pätkässä nähdään kohtauksia pariskunnan yhteiselosta. Lopuksi nainen havahtuu haaveistaan, ja Fresh-valmisruokasarjaa kauppaava mainos kehottaa vaihtamaan "tuoreempaan ruokaan". Kaikki katsojat eivät sulattaneet "puumanaiseksi" nimettyä mainosta. Puuma-nimityksellä viitataan naiseen, joka metsästää itseään nuorempaa miesseuraa.

Kuluttajavirastoon tuli tiedottaja Sakari Seppälän mukaan puolenkymmentä valitusta mainoksesta. Valittajat kokivat, että mainos on hyvän tavan vastainen. Valitukset koskivat moraalittomuutta ja seksistisyyttä. Myös Mainonnan eettiseltä neuvostolta pyydettiin lausuntoa. Pyyntöjä esittivät muutamat yksityishenkilöt. Neuvosto ei kuitenkaan antanut lausuntoa.

Neuvoston aiempien ratkaisujen perusteella se katoi että kyseinen mainos ei antanut aihetta enempään käsittelyyn totesi neuvoston sihteeri, lakimies Paula Paloranta. Atria itse ainakin väitti että yllättyi mainoksen aiheuttamasta närkästymisestä. Se missä määrin 5 miljoonaa suomalaista todella närkästyi mainoksesta oli liioittelua. Alkuvaiheen jälkeen myönteistä palautettu firmalle tulikin jo enemmän kuin kielteistä. Vaikka mainos nopeasti katosi tv-ruudusta oli se ajanut tarkoituksensa: Mainoksen pääkohderyhmäksi oli määritelty vuotiaat kaupunkilaiset naiset.

Atrian kaupallisten toimintojen johtaja Jarmo Lindholm väitti, ettei tarkoituksena ollut ärsyttää. Tosiasiassa ärsyttävyyttä on vuosikymmenet käytetty tietoisesti mainonnassa. Se saa heidät tuntemaan, että "heillä on vielä sitä jotain". Psykologi ja parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa tyrmää kohutut puumanaiset marginaalisena mediailmiönä. Hänen mukaansa puumasuhteet voivat jopa altistaa nuoren miehen hyväksikäytölle. Kiianmaa näkee puumailmiön kevytkenkäisenä ja pinnallisena ja uskoo, että nämä suhteet voivat koitua jopa vahingollisiksi.

Nainen ehkä vain ajattelee, että pitää saada samaa kuin mieskin: Joku keksii jonkun nimityksen, ja joku pitää sitä sitten totena, että näin kuuluu tehdä.

Kiianmaa uskoo, että syy naisen haluun tapailla nuorempia miehiä juontaa vanhenemisen pelosta ja naisiin kohdistetuista ulkonäköpaineista.

Siitä, miten suhtautua muuttuvaan ulkonäköön, ja kuinka hyväksyä oma vartalonsa. Puumanaiset ovat olleet jo jonkin aikaa tapetilla, koska nykypäivänä he uskaltavat tulla esiin ja esitellä nuoria kumppaneitaan.

Mutta vähänkin historiaa tutkineet ja väestötietoihin menneiltä ajoilta tutustuneet löytävät paljonkin esimerkkejä siitä että parimalli jossa mies on keskimäärin useita vuosia naista vanhempi ei pidä paikkaansa.

Esimerkiksi luvun alun Tampereella tyypillinen aviopari oli sellainen jossa nainen oli vuotta miestään vanhempi eikä yli 10 vuoden ikäero ollut tavaton. Toisessa maailmansodassa suomalaisia miehiä kuoli 94 ja kymmenet tuhannet loukkaantuivat hyvin vakavasti. Tasapaino avioliittomarkkinoilla heilahti — miehiä suosivaksi. Suomesta löytyi sodan jälkeen pilvin pimein pariskuntia jossa nainen on vuotta miestään vanhempi jo kauan ennen puumatermin lanseerausta.

Mutta kiistatta luvun yhteiskunta suosii näitä puumanaisia nyt enemmän kuin aiemmin. Nuoremmista miehistä pitäviä naisia on siis aina ollut, mutta vasta luvulla keskustelu puumanaisista levisi kahvipöytiin ja juorupalstoille toden teolla. Paitsi yli nelikymppisiä, puumanaiset ovat myös korkeasti koulutettuja, hyvin pukeutuvia, seksuaalisesti aktiivisia, itsevarmoja ja puumuudestaan ylpeitä naisia.

Thai gay hieronta kokkola luomu meis

Tappioprosentti taistelulennoilla vuonna oli peräti 5. Luftwaffen lentäjille siis taistelulento länsiliittoutuneita vastaan oli vuonna lähes 8 kertaa vaarallisempaa kuin sotalento itärintamalla. Lukumääräisesti se oli kuitenkin suurin piirtein yhtä alivoimainen kummassakin tapauksessa.

Saksan syöksypommittajat, maataistelukoneet ja panssarien tuhoaminen. Osasto Kuhlmey väitti tuhonneensa Kannaksen taisteluissa Fw maataistelukoneilla ja Ju 87 Stuka-syöksypommittajilla noin kuukauden aikana noin neuvostoliittolaista panssarivaunua tai rynnäkkötykkiä. Tämä väite on Suomessa hyväksytty hämmästyttävän kritiikittömästi. Kuhlmeyn osastoon kuuluneesta I. Sen kahteen muuhun staffeliin on siten kuulunut vain noin 20 Fw maataistelukonetta.

Heinäkuun alussa yksikkö ilmoitti vahvuudekseen 23 syöksypommittajaa. Kaikkiaan Kuhlmey-osaston keskivahvuus maataistelu- ja syöksypommittajissa lienee jäänyt lopulta vain noin koneeseen. Kuhlmey-osaston väitteeseen tuhotuista puna-armeijan panssarivaunusta on syytä suhtautua enemmän kuin kriittisesti koska tutkimukset mm. Normandian taisteluista länsirintamalla ja Kurskin taisteluista itärintamalla eivät tue väitteitä tuollaisesta menestyksestä.

Kurskissa vuonna käytti Luftwaffe suurin piirtein samaa kalustoa kuin Osasto Kuhlmey Kannaksella. Luftwaffen voima Kurskissa oli enemmän kuin kymmenkertainen verrattuna osasto Kuhlmeyhin. Lisäksi alueella oli 11 Unkarin ilmavoimien Stuka-syöksypommittajaa sekä lähes Saksan ja sen liittolaisten pommikonetta.

Neuvostoliitto menetti Kurskissa Operaatio Citadellen aikana 5. Luftwaffe suoritti kaikkiaan 27 sotalentoa Osasto Kuhlmey 1 Puna-armeijan alainen organisaatio tutki alueella olleet tuhoutuneet omat panssarinsa selvittääkseen syitä ja parantaakseen panssarien ominaisuuksia jatkossa. Tämä noudatti yleistä suuntaa itärintamalla. Suurimmat syyt panssarin menettämiseen taisteluissa olivat yleensä pst-tykit, miinat sekä vihollisen panssarivaunut ja rynnäkkötykit.

Tiedot osoittaisivat siis että vain neuvostoliittolaisista panssareista tuhosi Saksan tai sen liittolaisen lentokoneet oli ne sitten maataistelukoneita, syöksypommittajia tai pommikoneita. Käytännössä Luftwaffe suoritti Kurskissa siis jokaista ilmahyökkäyksellä tuhottua panssarivaunua kohden vähintään taistelulentoa mutta todennäköisemmin noin Kurskin taistelussa Neuvostoliiton 1.

Panssariarmeija menetti panssarivaunua ja 82 jouduttiin vaurioitumisten takia viemään korjattavaksi. Neuvostoliiton lentäjät IL-2 maataistelukoneilla olivat vieläkin avuttomampia tuhoamaan saksalaisia panssareita. Mutta myytit ja muu hölynpöly ilmaiskujen tuhoisuudesta panssarivaunuille jäivät kummallisella tavalla elämään nykyaikaan asti Stormovik-pelin kehittelijöiden iloksi. Olivatko siis Stuka-syöksypommittajat tai maataistelukoneet tehokkaita panssarien tuhoajia?

Eivät näyttäneet olleen vaikka lentäjät väittivät tuhonneensa satoja panssareita. Siis vain panssarivaunua tuhosi Luftwaffe.

Ja silloin saksalaisilla oli sentään täydellinen ilmaherruus. Länsiliittoutuneilla oli valtava ilmaylivoima ja peräti 1 maataistelukonetta sekä parituhatta pommikonetta käytössä niiden hyökätessä Normandiassa kesä-elokuussa Saksan panssarijoukkoja vastaan.

Lentäjät esittivät huikeita lukemia tuhotuista Saksan panssariosastoista. Kokonaisia ryhmittymiä olisi pyyhkäistä pois pelistä ilmaiskuilla, satoja panssarivaunuja ilmoitettiin tuhotuksi. Onneksi liittoutuneilla oli myös oma organisaationsa, Research and Analysis,joka tutki asevoimien suorituksia sekä menetysten että saavutusten osalta.

Operaatio Goodwoodin aikana RAF: Todellisuudessa alueella olleista tuhoutuneista saksalaispanssarista tutkittiin ja vain 10 katsottiin tulleen tuhotuksi Typhoon maataistelukoneiden raketeilla. Erityisen ikävä asia maataistelukoneiden lentäjille oli myös se että tutkituista 87 panssaroidusta ajoneuvosta vain 3 oli tuhottu ilmaiskulla vaikka niiden panssarointi oli huomattavasti heikompi kuin itse panssarivaunuilla.

Saksalaisten vastahyökkäyksen aikana 7. Saksalla ei ollut alueella kuin taistelupanssaria, joista 46 menetettiin ja niistä lopulta vain 7 ilmaiskuissa.

Normandian taistelujen aikana länsiliittoutuneiden maataistelukoneiden lentäjät väittivät tuhonneensa pommeilla ja raketeilla peräti noin 1 saksalaisten panssarivaunua, rynnäkkötykkiä, panssarintuhoajavaunua tai telatykkiä.

Tutkimusorganisaatio arvioi kuitenkin että korkeintaan sadan saksalaispanssarin katsotaan tulleen tuhotuksi ilmahyökkäyksissä mukaanlukien keskiraskaat ja raskaat pommikoneet joita liittoutuneet käyttivät Normandian taistelujen aikana ajoittain suurissa määrin mm. Liittoutuneiden maataistelukoneiden hyökkäykset Saksan maajoukkoja vastaan toivat niille itselleen suuria tappioita.

Lentokoneita siis menetettiin ainakin 20 kertaa enemmän kuin mitä ne itse pystyivät tuhoamaan saksalaisten panssarikalustoa. Ardeneilla Saksan offensiivissa menettivät saksalaiset panssarivaunua Kuhlmey-myytti kriittisen tutkimuksen valossa. Sodan aikana ja heti sen jälkeen tehdyt selvitykset osoittivat kuinka sen aikaisilla maataistelukoneilla ja syöksypommittajilla oli vaikeaa tuhota käytännön taisteluissa vihollisen panssarivaunua.

Eräissä Britannian ilmavoimien testeissä, ihanteellisissa harjoitusolosuhteissa maataistelukoneen koneiden raketeista 2. Taistelutilanne jossa vihollinen tulitti ilmatorjunnalla ja jossa kaoottinen sekava tilanne, suhteellisen epätarkat valokuviin perustuvat paikannukset maalista olivat ainoat tiedot joita lentäjillä oli käytössä onnistumisprosentti romahti. Vain yksi raketti osui panssarinkokoiseen maaliin. Olisi siis tarvittu noin 70 lentokonetta hyökkäämään yhtä panssaria vastaan jotta se olisi tuhottu raketeilla.

Ne olivat vielä epätarkemmat. Länsiliittoutuneiden tutkimusten mukaan tarvittiin pudottaa peräti 3 pommia jotta yksi niistä osui panssarivaunun kokoiseen maaliin. Oli pommi sitten kiloinen tai kiloinen sen oli käytännössä osuttava panssarivaunuun jotta se tuhoutuisi varmasti. Varsinkin jos kyseessä oli yli 40 tonnia painavaa panssarivaunu. Stukan tapaisten syöksypommittajien tarkkuus oli selvästi parempi mutta lienee ollut kuitenkin lähellä länsiliittoutuneiden tarkempia raketteja. II maailmansodan aikaisten koneiden ongelma oli niiden lyhyt toimintasäde, hyvin rajallinen aselasti ja ammusmäärä sekä ennen kaikkea aseiden, rakettien ja pommien erittäin suuri epätarkkuus.

Kaikenlaiset fantastiset kertomukset siitä kuinka maataistelukoneilla lennettiin lähellä puiden tasoa ja pommi pudotettiin panssaria päin niin että se lopulta räjähti panssarin alla on jätettävä fantasioiden kategoriaan. Tosiasiassa panssariyksiköt olivat voimakkaan ilmatorjunnan suojaamia kuten tiedot Karjalan Kannaksella operoineista puna-armeijan yksiköistä kertovat.

Jos Kuhlmey-osasto olisi vaivaisella maataistelukoneella onnistunut tuhoamaan 4 viikossa Karjalan Kannaksella puna-armeijan panssaria yhden panssarin jokaista lentokonetta kohden viikossa, uskomaton väite!

Toki osasto hyökkäsi muitakin kohteita kuin panssarivaunumuodostelmia vastaan. Mutta jos se ole kyennyt tuhoamaan puna-armeijan panssareita läheskään niin paljon kuin väitti niin kuinka uskottavia olivat sen väitteet muista tuhotuista kohteista kuten silloista, ponttooneista, maihinnousuveneistä, kuorma-autoista ym?

Suomalaisilla ei ole oikeastaan osaston saavutuksista tarjottu muuta kuin saksalaisten omat väitteet. Tutkimus kaipaisi neuvostoliittolaisia uskottavia lähteitä. Mutta se ainakin tiedetään ettei Luftwaffen maataistelukoneet suurelta osin juuri vähäisen määränsä takia kyenneet enää itärintamalla vaikuttamaan merkittävästi tapahtumien kulkuun kesällä Saksan Heeresgruppe Mitte romahti täysin Valko-Venäjällä samaan aikaan kun Osasto Kuhlmey yritti vaikuttaa Kannaksen taistelujen kulkuun.

Mitä ilmeisemmin suomalaisessa sotahistoriassa on yksi Kuhlmey-osaston kokoinen aukko joka ansaitsisi lisätutkimusta. Miten suorituskykyinen tuo osasto vanhanaikaisine Stuka-koneineen lopulta olikaan? Hannu Valtonen on myös valottanut tutkimuksissaan Luftwaffen lentäjien ilmavoittoväitteitä ja verrannut niitä joihinkin saatavilla oleviin neuvostoliittolaistiin lentoyksiköiden dokumenttien yksiköiden todellisista lentokonemenetyksistä. Valtosen mukaan Luftwaffe oli jo vuonna vajonnut poskettomien ilmavoittoväitteiden kulttiin.

Neuvostoliittolaisten ilmavoittoväitteistä vain yksi kuudestatoista piti Valtosen mukaan paikkaansa. Tämän suuntainen posketon liioittelu alkoi siis levitä myös Luftwaffen osastoihin tappion konkretisoituessa. Suomalaisten hävittäjälentäjien väitteissä lienee myös vähintään puolet ellei kaksi kolmasosaa ilmaa välissä. Osasto Kulmeyhin kuuluneessa II. On tunnettu tosiasia että Rudorfferin ilmavoittoväitteissä oli jo Pohjois-Afrikan taistelujen aikana selviä liioitteluja.

Samoin Kannaksen taistelujen jälkeen käydyissä ilmataisteluissa Baltian alueella on Rudorfferin väitteet ilmavoitoista usein vailla todellisuuspohjaa. Osasto Kuhlmey väitti ampuneensa alas Kannaksella Väitteisiin on syytä suhtautua kriittisesti. Jos Luftwaffen lentäjät syyllistyivät 1: Luftwaffen lentäjät elivät omassa sankarikulttimaailmassaan jossa todellisuuden ja harhojen raja muuttui yhä sumeammaksi.

Osasto Kuhmeyhin kuuluneiden yksiköiden tappiot ovat olleet kesä-heinäkuussa seuraavat: Suurin osa noista poiskirjauksista 91 lentokonetta on tapahtunut Suomessa oloaikana. Osasto menetti paljon koneita neuvostoliittolaisten suorittamassa ilmahyökkäyksessä 2. Kaikkiaan 10 osaston konetta tuhottiin kentälle ja peräti 24 vaurioitui. Millainen vaikutus tällä oli Kannaksen taisteluihin? Osaston taisteluvahvuus laski tietenkin merkittävästi vähäksi aikaa mutta suomalaiset pysäyttivät puna-armeijan hyökkäyksen Ihantalan rintamalla eikä läpimurrot onnistuneet enää Äyräpäässäkään.

Osasto Kuhlmey ei osallistunut millään tavalla Laatokan Karjalan taisteluihin jotka nekin päättyivät torjuntavoittoihin heinäkuun puolivälissä U-linjalla ja Ilomantsissa elokuun alussa. The Washington Post -lehti teki laajan jutun Suomen asemasta Venäjän rajanaapurina loppuvuonna Lehden toimittaja oli haastatellut artikkelia varten muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistöä.

The Washington Postin toimittaja kysyy presidentti Niinistöltä, onko Suomen mahdollista pysytellä enää puolueettomana uuden kylmän sodan kynnyksellä. Niinistö vastasi, että Suomessa on edelleen yleinen asevelvollisuus ja vahva armeija, henkilöä. Siihen toimittaja huomautti, että Suomen armeija on paljon pienempi kuin Venäjän. Niinistön sotilaspoliittinen vastaus kuului: Teemme syvällistä yhteistyötä Ruotsin kanssa ja se on kehittymässä hyvin nopeasti. Olemme Naton läheinen kumppani.

Ja lopuksi haluaisin mainita EU-ulottuvuuden. Tiedämme kaikki, että Lissabonin sopimuksen mukaan olemme taanneet, että autamme jäsenmaita, jos ne kohtaavat vakavia ongelmia. Siitä huolimatta se on hyvin vahva poliittinen kannanotto, Niinistö vastasi. On olemassa eräitä julkisia asiantuntijaperusteluista miksi Suomen ei kannattaisi liittyä Naton jäseneksi. Aleksanteri-instituuttin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro perusteli asiaa Ukrainan tilanteen puhjettua maaliskuussa seuraavasti: Suomen asema ja poliittinen sijainti on harvinaisen onnistunut.

Totta kai Suomi tekee Nato-ratkaisunsa itse. Liikkumavaran säilyttäminen turvallisuuspolitiikassa on ehdottomasti meidän etu. Kangaspuro muistuttaa, ettei Suomi ole entinen neuvostomaa. Venäjä-tutkija, professori Timo Vihavainen antoi kesällä synkän ennustuksen turvallisuuspoliittisesta ilmapiiristä. Vihavainen totesi, että kesäkuussa alkavassa sotilasliitto Naton Varsovan-huippukokouksessa oli tarkoitus sopia Naton entistäkin suuremmasta läsnäolosta Itä-Euroopassa.

Se on aikaa, jolloin leikitellään sodan mahdollisuudella huolimatta siitä, että sellainen merkitsisi yleensäkin rikollista järjettömyyttä ja ettei sellaisella voida kuvitella saavutettavan mitään rationaalisia päämääriä. Vihavaisen mielestä aikakauden rappeutuneisuutta kuvaa myös se, että militarismia on alettu ihailemaan. Hänestä Venäjä-pelot olivat myös liioiteltuja. Sellaiseksi ovat kelvanneet fantastiset kuvitelmat Venäjän loputtomasta aggressiivisuudesta ja sen kyvystä ja halusta järjestää kaikenlaisia ikävyyksiä koko Euroopassa ja laajemminkin , hän kirjoittaa.

Vihavainen varoittaa, että sodan uhan mielikuvasta voi pahimmassa tapauksessa tulla itseään toteuttava ennuste. Vihavainen kritisoi kenraalien liian suurta roolia Naton organisaatiossa. Naton sotilaallisen pelotteen myyttisyys. Mitä ilmeisemmin Naton sotilaallisesta pelotteesta ja suorituskyvystä on monilla suomalaisilla poliitikoilla, kansalaista nyt puhumattakaan, aivan liian fantastinen näkemys.

Eteenkin Euroopan Nato-maiden sotilaallinen pelote on melkoisesti romahtanut viimeisen 25 vuoden aikana eikä kymmenet keskenään ei aivan niin samansuuntaisesti intressinsä näkevät eurooppalaiset natomaat eivät itseasiassa pysty antamaan juuri uskottavaa sotilaallista suojaa edes itselleen. Tämän takeeksi Nato tulee sijoittamaan vahvistetun pataljoonan kuhunkin Baltian maahan ja Puolaan ensi vuoden alkupuoliskon aikana.

Kyse on rotaatiopohjaisesta, mutta pysyväisluonteisesta läsnäolosta. Läsnäolon lisäksi suunnitellaan tarvittavat vahvistukset. Baltian maille läsnäolon toteutuminen tarkoittaa niiden koko jäsenyystaipaleen tärkeimmän tavoitteen täyttymistä. Myös Bulgaria ja Romania saavat räätälöityä tukea. Mutta mikä on ammattisotilaan viileän analyyttinen arvio Euroopan Naton sotilaallisesta suorituskyvystä ja uskottavuudesta? Sotilasasiantuntija dosentti ja everstiluutnantti Jyri Raitasalo Puolustusministeriöstä on antanut huomattavan hyytävän näkemyksen kesällä Logistisesti Euroopan Nato ei pysty yhtään mihinkään merkittävään operaatioon, todella suuresta puhumattakaan.

Raitasalon mukaan Euroopan natomaiden puolustusbudjetit osoittavat valtavaa tuhlausta ja tehottomuutta. Useilla Euroopan natomailla on enemmän kenraaleita ja everstejä kuin kenttätykkejä päinvastoin kuin Suomella jolla on melkoisen tulivoimainen suuri tykistö- ja panssarikapasiteetti.

Euroopan Nato-mailla on heikot reservit ja kyky vähänkin pitkittyvään maasotaan surkea. Raitasalon englanninkielinen kirjoitus on löydettävissä internetistä osoitteesta: Recently published NATO defense statistics reveal the poor state of European defense capabilities and spending.

Only four out of 26 European NATO member-states spend the minimum level needed to train and equip a credible fighting force — namely 2 percent of annual GDP. Particularly the European member-states of NATO lack the capability to deter a large-scale military attack against one or more member-states. NATO is a forum of planning, consultation, and political debate between highly variegated states with very different security priorities and domestic political traditions and conditions.

As such, NATO is not a real military actor. Jyri Raitasalon kirjoituksen ytimessä on havainto Euroopan Natosta organisaationa joka koostuu lopultakin hyvin sekavasta seurakunnasta valtaosaltaan pieni jäsenmaita joilla useilla ei edes omat housut pysy jalassa saatikka että heistä olisi toisilleen turvan takaajiksi.

Jo parikymmentä vuotta on USA pyrkinyt irrottautumaan Euroopasta ja suunnannut huomionsa eteenkin Aasiaan. Se ei ole suinkaan mikään automaatti vaikka näin usein luullaan. Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Noora Kotilainen on monien muiden asioista perillä olleiden kanssa tyrmännyt luulot siitä, että Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato suojelisi vain jäsenmaitaan. Suomen Nato-jäsenyyttä perustellaan yleisesti Naton viidennellä artiklalla, jonka mukaan Nato puolustaa vain jäsenmaitaan.

Kotilaisen mukaan tosiseikat unohtuvat tässä keskustelussa. Viime vuosien ja vuosikymmenten Nato-operaatiot on tehty poikkeuksetta valtioihin, jotka eivät ole Naton jäsenmaita: Kosovoon, Afganistaniin ja Libyaan. Hän muistuttaa, että Naton tehtävät ovat muuttuneet kylmän sodan jälkeen, ja sanoo, että loppujen lopuksi jäsenmaiden intressit vaikuttavat Nato-operaatioiden suuntaan viidettä artiklaa tai jäsenyyttä enemmän.

Kun ei oteta esiin Naton muuttuneita toimintaperiaatteita ja tehtäviä, voidaan vapaasti argumentoida kylmän sodan logiikkaan hirttäytymällä, heilutella Nato-korttia ja rivien välissä lietsoa suomalaiseen niin kovin vetoavaa pelkoa Venäjän hyökkäyksestä.

On kuitenkin hankala uskoa, että atlanttisen järjestelmän kannalta katsottuna Euroopan takamaalla tapahtuva Ukrainan kriisi ja Venäjän vallitsevaa läntisen maailmanjärjestyksen arvovaltaa kohtaan osoittama uhittelu olisi riittänyt muuttamaan Naton viime vuosikymmenien aikana luomia toimintaperiaatteita. Kova kovaa vastaan, rautaa rajalle, vanhat muurit pystyyn. Professori Juhani Suomi on arvostellut rankasti Ulkopoliittisen instituutin Upin syksyllä julkaistua Venäjä-raporttia.

Suomi piti Upia lobbausorganisaationa. Hän katsoi, että raportissa on Venäjällä pelottelua mutta lisää, että sitä on mediassa melkein joka päivä. Vanha sanonta kuuluu, että kukaan muu ei puhalla meidän puurolusikkaamme kuin me itse. Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen sanoi olevansa huolissaan suomalaispoliitikkojen Venäjä-osaamisesta. Juhani Suomi jakaa huolen: Professori Suomen mielestä Suomessa ei ymmärretä Venäjän turvallisuuspoliittista ajattelua.

Hänen mukaan itänaapurin täytyy saada jonkinlainen varmuus siitä, että vieras valta ei pääse käyttämään Suomen aluetta Venäjää tai Neuvostoliittoa vastaan. Hänen mielestään tämä varmuus kaatui YYA-sopimuksen mukana. Entinen pitkäaikainen diplomaatti Heikki Talvitie kirjoittaa Suomen Geopoliittisen seuran sivuilla kansainvälisestä tilanteesta.

Niin ollen se ei voi välttyä Itämeren alueella Venäjän ja lännen välillä mahdollisesti puhkeavalta sotilaalliselta kriisiltä". Talvitien esille nostama Naton kanssa tehty isäntämaasopimus on aiheellisestikin joutunut puntaroitavaksi. Sitä on verrattu jopa Natsi-Saksan kanssa tehtyyn kauttakulkusopimukseen.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tutkija ja entinen ammattisotilas Pekka Visuri totesi isäntämaasopimuksesta seuraavasti: Syvempi keskustelu käytiin aikoinaan, kun Suomi lähti mukaan rauhankumppanuusohjelmaan Kirjailija ja kolumnisti Raimo Pesonen julkaisi hiljattain Suomen Nato-suhdetta käsittelevän kirjan.

Näin hän näki sopimuksen toisesta perspektiivistä: Sitten jälkikäteen osoittautuu, että ne ovat muuttaneet hyvinkin paljon. Miksi Suomi ei liittynyt Naton jäseneksi luvulla? Historioitsija Heikki Ylikangas spekuloi luvun puolivälissä sitä miksi EU-hun liittynyt Suomi ei samalla anonut jäsenyyttä puolustusliitto Natossa.

Hänen mukaansa vasta historia tulee sen myöhemmin kertomaan. Tosiasiassa asia ratkaistiin juuri samoihin aikoihin kun Ylikangas spekuloi asiaa. Itse asiassa salaisuuden raotti Iltalehden toimittaja Olli Ainola. Aikaisemmin tapahtumien kulku on kerrottu silloisen Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Ronald Amuksen kirjassa Opening Nato's Door.

Kylmän sodan jälkeen oli suuri kysymys, miten hoidetaan Baltian maiden turvallisuus. Ensimmäinen ajatus lännen suurvalloissa oli, että se tehtävä kuuluu Suomelle. Ainola raportoi Asmuksen kirjasta Suomen vastauksen: Pohjoismaat eivät voi taata Baltian turvallisuutta. Suomen mielestä vain Yhdysvaltain sotilaallinen pelote riittää ennalta ehkäisemään Venäjän voimankäytön.

Ainola jatkaa ja analysoi: Clinton taivutti Jeltsinin hyväksymään Naton laajenemisen Venäjän rajoille. Clinton jyräsi nurin Jeltsinin, joka yritti saada Clintonilta salaisen kahdenkeskisen lupauksen siitä, että Nato ei laajene Neuvostoliitosta itsenäistyneisiin maihin eli Baltiaan.

Clinton sanoi, etteivät he voi noin vain mennä kahteen pekkaan miestenhuoneeseen ja sopia salaisesti yhtään mitään, koska kaikki tulee joka tapauksessa julki. Clinton piti pintansa ja teki selväksi, ettei Baltian maita jätetä ulos Natosta.

Lopulta Jeltsin luovutti väittelyn ja tokaisi: Helsingin-kokouksessa Venäjä tosiasiassa joutui antamaan periksi sille, että Baltian maat liittyvät Natoon - kuten vuosia myöhemmin kävikin.

Tämä oli Suomelle iso helpotus. Jos Baltian-maita ei olisi huolittu Natoon, Suomi olisi saattanut joutua vastaamaan ainakin Viron puolustuksesta samalla kun Yhdysvallat olisi livennyt pois Pohjois-Euroopasta. Suomi teki taitavan väistöliikkeen. Suomi kieltäytyi jäsenyydestä välttyäkseen puolustamasta Viroa. Samalla Suomi edesauttoi Baltian maiden liittymistä ja siten pakotti Yhdysvallat takaamaan Itämeren alueen turvallisuutta.

Osaltaan Suomi hiukan helpotti myös Jeltsinin pahaa mieltä. Suomenlahden pohjoisrannikko pysyi toistaiseksi liittoutumattomana. Meritie Pietariin ei olisi pelkkää Naton vettä. Kevään mittaan on ollut uutta, että tuolloinen pääministeri Lipponen ja vähän myöhempi komentaja amiraali Kaskeala ovat itse kertoneet tapahtumista.

Ainolan Kaskealan haastattelussa kerrotaan mm: Naton itälaajennuksen arkkitehti, Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Ronald Asmus kaavaili Tanskaan Natolle johtoesikuntaa, jossa Suomi ja Ruotsi olisivat ottamassa vastuuta Baltian puolustuksesta. Britannian ulkoministeri Douglas Hurd ehdotti suoraan, että Suomi ja Ruotsi ottaisivat vastuun Baltian maista.

Tanskan pääministeri Poul Nyrup Rasmussen esitteli hahmotelmaa Lipposelle sekä Ruotsin ja Norjan pääministereille Ahvenanmaalla huhtikuussa Lipponen torjui ajatuksen siinä samassa. Asia ei jäänyt tähän. Lipponen tapasi Yhdysvaltain varaulkoministerin Strobe Talbottin Valkoisessa talossa kesäkuun alussa Ja minä torjuin sen across the board oikopäätä.

Ei meillä ole mitään edellytyksiä tällaiseen. Viron ja Baltian puolustusvastuu on Lipposen mukaan "se perimmäinen kysymys", jos Suomi joskus harkitsisi liittymistä Natoon. Onko meillä mitään edellytyksiä ottaa vastuuta muusta kuin omasta puolustuksesta, Lipponen kysyy.

Natossa Suomen syliin saattaisi tulla vastuu Baltiasta. Ja kun näkee, mitä Ukrainan-kriisin ympärillä on tapahtunut, mitä Nato on tehnyt, niin ei se todellakaan vakuuta. Lipponen sanoo olevansa presidentin ja eduskunnan ulkopoliittisen linjan kannalla. On sinänsä koomista että vuosien vaiheen jälkeen silloiset päätöksentekijät ovat kyllä esiin tuoneet uuttakin pohdintaa, mutta Ukrainan ja monen muun tapahtuman jälkeen on luultavaa että he itsekin hiljaa mielessään tajuavat olleensa sekä kaukonäköisiä että viisaita juuri silloin kun kumpaakin tarvittiin.

Se mitä Martti Ahtisaaren päässä on sen jälkeen tapahtunut ja miksi on taas eri asia. Miksi Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia? Pohjimmiltaan kyse olisi suurstrategian muuttamisesta, joka vaatii huolellista harkintaa.

Pienet maat eivät usein muuta ulkopolitiikkansa perussuuntaviivoja. Niille jatkuvuus on merkittävämpi asia kuin suurvalloille. Mikä tahansa muutos vaatisi myös sisäpoliittista yksimielisyyttä, jotta se nähtäisiin oikeutettuna sekä kotimaassa että ulkomailla.

Viittaus Ruotsiin historiaan liittyy myös suoraan Suomeen. Kummankin geopoliittinen asema määriteltiin Napoleonin sotien aikana ja vahvistettiin Wienin kongressissa Sadan vuoden aikana suomalaiset valtasivat sivistysprojektina oman valtionsa ja julistivat sen itsenäiseksi joulukuussa Samalla muodostui uudelleen sekä Suomen että Pietarin turvallisuusongelma.

Kolmen sodan jälkeen Mannerheim ja Paasikivi ratkaisivat ongelman niin, ettei Suomi anna aluettaan Venäjän vihollisten käyttöön eikä siis ala itse Venäjän viholliseksi. Se on turvannut vakaan rauhan yli 60 vuotta, eikä kenelläkään ole argumenttia, miksi tätä vakautta pitäisi vaarantaa. Nato —arvion Suomi-Ruotsi osuus on mielenkiintoinen, mutta ei koko kuva.

Tukholmassa ei liene ensimmäiseksi innostusta ajatuksesta, että yhteisen Nato —jäsenyyden kautta Ruotsi pääsisi jälleen sotilaallisesti maarajalle naapuriksi Venäjän kanssa. Nato —arvion ajattelu muistuttaa nyt vuosia ja , jolloin länsivalloista löytyi pienempiä herroja usuttamaan Venäjää vastaan, mutta vastuullinen valtionjohto kaikissa suurvalloista varoitti Suomea käyttämästä hyväksi Venäjän heikkoutta.

Riippumatta millainen hallinto Venäjällä on, mottiin joutuneena se ennemmin tai myöhemmin yrittäisi murtautua siitä ulos. Arvion mukaan paine voisi suuntautua erityisesti Baltian maihin, ja sitä ne eivät ole koskaan ymmärtäneet. Liennytyksen edellytyksenä on kummankin osapuolen lännen ja idän huolen syvällinen ymmärtäminen ja alueen sotilas- ja talousmaantieteeseen perustuvan tasapainon rakentaminen alenevalla sotilaallisten voimien volyymien tasolla — niin että kumpikin osapuoli hyväksyy sen.

Se merkitsee myös paluuta siihen myös Wienin kongressin ajasta alkaneeseen suurvaltojen perinteeseen, että pohjoinen kysymys voidaan sopia ja vakaus turvata omana kokonaisuutenaan vaikka muualla maapallolla olisikin ongelmia. Kansalaisena on kaikki syy kannattaa presidentti Niinistön esittämää ajatusta arktisesta huippukokouksesta Suomen puheenjohtajavuotena.

Kun asiat nyt Itämerellä kehittyvät kiihtyvällä vauhdilla, olisi merkittävää että sen valmistelu turvallisuuspolitiikan osalta voitaisi aloittaa välittömästi ja muodostaa näin foorumi pohjoisen Euroopan tilanteen hallitsemiseksi. Humoristisesti kieli poskella voimme siis todeta että Ruotsin ja Suomen pysyttäytyminen Naton ulkopuolella on ratkaistu jo vuotta sitten Wienin kongressissa. Yhdysvaltojen italialaisen järjestäytyneen rikollisuuden eräs tärkein tulonlähde oli ns.

Siitä lähtien se on ollut lumoava päättymätön lähde tutkiville toimittajille ja tutkijoille. Kirjallisuus siitä on valtavaa mutta pääosin hataraa. Onko tai oikeastaan oliko järjestäytynyt kuten italialainen Cosa Nostra rikollisuus varsinkin toisen maailmansodan jälkeen vaara Amerikan yhteiskunnalle? Soluttautuiko se suuressa määrin lailliseen liiketoimintaan? Uhkasiko se taloudellisia ja poliittisia instituutiota? Amerikan Yhdysvaltojen osalta Cosa Nostraa voidaan nykyisin käsitellä jo lähes puolittain historiallisena ilmiönä onhan sen piirissä toimivien varsinaisten jäsenienkin määrä pudonnut alle kolmasosaan esim lukuun verrattuna.

Mikä oli sen todellinen vaikutus USA: Se oli ensimmäinen yhtä tiettyä mafiaperhettä, sen rakennetta ja sen laitonta ja laillista liiketoimintaa käsitellyt tutkimus. Organisaatio johon kuului 75 jäsentä oli yksi niistä USA: Organisaatio operoi yhdessä USA: Koskaan aiemmin ei niin yksilöityjä tietoja ollut tutkijalla käytössään.

Anderson esitti tiedot lukijalle ja tarjosi selkeän ja loogisen analyysin mafiaperheen laittomasta uhkapeli- ja koronkiskontaliiketoiminnasta sekä lailliseen liiketoimintaan sijoittamisesta sekä näiden toimintojen välisestä yhteydestä.

Hän selvitti miksi organisaatio tuli lailliseen liiketoimintaan ja miksi juuri tietynlaiseen liiketoimintaan. Cosa Nostra, komissio ja hierarkia. Columbian yliopiston professori Daniel Bell julkaisi jo pian Kefauverin komitean tutkimusten jälkeen artikkelin, jossa hän kyseenalaisti esitetyn mallin maanlaajuisesta mafiasta jota koordinoi tietty komissio.

Tunnettu on myös FBI: Edgar Hooveriin kohdistettu kritiikki siitä että nimenomaan hän vähätteli järjestäytynyttä rikollisuutta. Hooverin passiivisuudesta taistella Cosa Nostraa vastaan on viritelty mitä merkillisempiä salaliittoteorioita. Vuonna mafiapäällikkö Joseph Barbara järjesti arviolta sadan yhdysvaltalaisen, kanadalaisen ja italialaisten mafioson tapaamisen Apalachin kaupungissa New Yorkissa. Mafiosojen kokous kuitenkin herätti yhdysvaltalaisten viranomaisten huomion ja mm.

Life-lehti teki siitä näyttävän reportaasin. Vuonna tuli sitten varsinainen pommi kun heroiinitoiminnasta pidätetty gangsteri Joseph Valachi tiettävästi ensimmäisenä? Sen sijaan hän kiisti koskaan edes kuulleensa nimikettä mafia. Valachin asianajasta William G. Hundleystä tuli gangsterin suojelija.

Hundley itse totesi myöhemmin: Valachin henkilöhistoria osoitti hänen olleen alemman tason jäsen Cosa Nostrassa jolla oli ollut vuosikymmenet ongelmia ansaita rahaa. Hänen tiensä yhteistoimintaan viranomaisten kanssa johtui ajautumisesta huumeliiketoimintaan joka yleensä oli huonosti ansaitsevien Cosa Nostran jäsenten viimeisiä oljenkorsia.

Monet merkit viittaavaat myös siihen että kuulustelijat syöttivät Valachille tietoja Cosa Nostrasta josta tällainen rivijäsen ei olisi millään voinut olla tietoinen.

Joka tapauksessa Valachin kuulustelut panivat pisteen epäilylle ettei mitään järjestäytynyttä rikollisuutta USA: Sen sijaan se millainen organisaatio Cosa Nostra luonteeltaan ja painoarvoltaan aivan oikeasti olisi jäi selvästi vähemmälle huomiolle. Myös ylimmällä tasolla olevan mafian komission asema ja 24 perheen suhde siihen jäi tutkimatta. Mutta hyvin laajalti alettiin omaksua käsite jonka mukaan juuri komissio kontrolloisi tiukasti kaikkia 24 perhettä.

Vähemmälle painoarvolle jäi Gordon Hawkinsin kaltaiset toisinajattelijat, jotka kyseenalaistivat eteenkin poliitikkojen ja virkamiesten näkemykset lähes täysin koko järjestynyttä rikollisuutta kaikkialla kontrolloivasta syndikaatista mafiaperheet ja komissio.

Oikea kysymys ei siten ollut enää se oliko järjestäytynyttä rikollisuutta nimeltään Cosa Nostra olemassa vaan miten ja missä määrin rikollisuus USA: Miten muodollisia organisaatiot ovat ja miten ne tunnistavat jäsenet ja yhteistyökumppanit? Miten organisaatiot ovat muuttuneet vuosien mittaan? DeCavalcante-pöytäkirjat toivat oikeusviranomaisille materiaalia peräti yli sivun verran. Ne olivat tiettävästi ensimmäiset autenttiset dokumentit amerikanitalialaisesta järjestäytyneestä rikollisuudesta.

FBI onnistui sijoittamaan neljä mikrofonia nauhoittamaan keskusteluja. Yksi niistä sijoitettiin New Jerseyn organisaation johtajan DeCavalcanten toimistoon. Keskustelut käytiin englanniksi ja italiaksi Sisilian murteella. Mafia-nimi ei esiinny keskusteluissa missään vaiheessa. Niinpä kun DeCavalcante sanoi: DeCavalcante vahvisti että oli olemassa komissio.

Hänen mukaan perheiden johtajien pitäisi kokoontua kerran viidessä vuodessa ja valita keskuudestaan edustajat komissioon. Kuten kussakin yrityksen johtokunnassa myös komissiossa oli muita vaikutusvaltaisempia jäseniä joita muut seuraavat. En joskus tajua miten ne oikein sitä johtaa. Helvetti hänelle tarkoitti Joe Bonannoa.

Se oli kolmen miehen juttu, ymmärrätkö mitä tarkoitan? DeCavalcante-pöytäkirjoista ei täysin selviä mikä asema komissiolla oli. DeCavalcante näyttää ajatelleen että komissiolla on hyvin rajoittunut rooli tai toimivalta yli kaupungeissa toimiviin Cosa Nostan perheisiin ellei siellä ole erityisiä ongelmia perheen sisällä.

Esimerkiksi sellaisiin joissa johtaja ei kohtele jäseniään kuten pitäisi. Bonannon perheen tapauksessa oli se että silloinen perheen johtaja Joe Bonanno vehkeili jotakin komissioon kuuluneen perheen johtajaa vastaan tai näin eräät komission jäsenet asian tulkitsivat. Jos perheiden johtajia verrataan itsenäisten maiden hallituksiin niin komissiota pitää verrata Yhdistyneisiin Kansakuntiin.

Komissio kokoontuu vain käsittelemään perheiden välisiä keskinäisiä asioita eikä tunkeudu niiden sisälle. DeCavalcante-pöytäkirjojen ehkä sittenkin oleellisin osa liittyi itse perheiden sisäisiin asioihin.

Niistä paljastuu kuva joka lienee varsin tyypillinen luvun amerikkalaisessa mafiaperheestä mutta joka lähes aina jäi havaitsematta jopa tutkijoilta. Frank Cocchiaro on karkea tyyppi jota minun pitää seurata. Frank tekisi ryöstökeikkoja aseellisia ryöstöjä jos antaisin. Sammy, tiedätkö kuinka moni meidän ystävistämme ovat ryöstöhommissa?

He eivät pysty elättämään itseään. Tiedätkö kuinka monta tyyppiä Chicagossa rypee? Tiedätkö kuinka monta meidän ystäväämme New Yorkissa rypee? Mitä he aikovat tehdä. Puolet näistä ottaa huumeita. Nyt meillä on Cosa Nostran laki ettei noihin aineisiin kosketa. Niillä ei ole muuta tapaa hankkia elantoa joten mitä he aikovat tehdä?

Joo me ollaan onnellisia että ei tarvinnut turvautua niihin. Meillä oli lailliset jutut kuten hevoset, uhkapeli ja kaikki muu. Tiedätkö kuinka monta raakkia otamme New Yorkin perheisiin … Kaverit tulevat minun luo ja pyytävät että ottaisin hommiin uhkapelitoimintaan ja he ovat meidän ystäviämme ja minä otan heitä koska en halua heidän nääntyvän nälkään.

Sammy, melko pian joudun sanomaan heille ei, sillä minun on katsottava omaakin etuani. Jos et voi auttaa heitä minä voin maksaa. Minun porukkani ei näänny nälkään. Sinä et anna koska olet heidän pomo. Heität heille muutaman dollarin jos ne tarvitsee apua. Sinun pitää saada osuus kavereilta jotka tekevät sinulle töitä eikä olla niin hyväsydäminen. Minä en paljoa kunnioita Lou Larassoa joka oli Nickin Delmoren alaisuudessa.

Kenen alaisuudessa hän nyt on? Hän ei ole kenenkään muun kuin minun ja vastaa vain minulle. Tutkimuksellisista syistä Anderson joutui muuttamaan joitakin yksittäisiä asioita ja esittämään ne toisella tavalla. Tutkimuksessa julkaistu materiaalia jäsen- ja liitännäisjäsenmääristä oli kuitenkin lähestulkoon sama kuin se oikea perhe josta aineisto oli koottu. Anderson keskittyi hierarkiaan ja tulonmuodostukseen. Vaikka tutkimus ulottui pitkälle luvulle ja siitä julkaistiin kirja vasta , on suurin osa tiedoista jäsenmäärä, ansiot ym itse asiassa vuosilta Perhettä johti johtaja boss jolla oli lähimmässä piirissä alipäällikkö underboss tai kuten usein ilmaistaan myös street boss.

Mafiasanastossa usein ilmaista neuvonantaja consiglieri, counselor oli Bengearra-perheessä itse asiassa myös yksi kymmenestä kapteenista caporegimes, capo ja hänen roolinsa neuvonantaja oli vähäinen. Hierarkian alemmalla tasolla olivat kunkin kymmenen kapteenin alaisuudessa olevan sotilaat.

Alipäällikön asemaa on joskus organisaatiossa verrattu varapresidenttiin mutta varajohtaja lienee parempi. Hän ottaa komennon kun johtaja ei ole esim. Neuvonantajan asema ei ollut kovin merkittävä Andersonin tutkimassa organisaatiossa. Hän oli kuten mainittua myös yksi kapteeneista.

Hänen asemansa liittyi hallitsemisongelmaan. Benguerra-perheessä oli historiallisesti ollut kaksi etnistä fragmenttia: Myös yksi muu kapteeni oli kalabrialaiseen fragmenttiin kuuluva. Myös heidän sotilaissaan oli näitä kalabrialaisia. Antamalla vähemmistössä oleville merkittävän tai ainakin näkyvän aseman johtoryhmässä perheen johtaja halusi varmistaa yhtenäisyyden.

Perheeseen kuului kaikkiaan 75 jäsentä sekä tunnistettavasti 16 liittolaista heitä on ollut ehkä enemmän ja ikäjakauma kuvastaa sitä tilannetta missä USA: Peräti 23 jäsenistä oli yli vuotiaita ja 25 oli vuotta vanhoja.. Kaikkiaan mediaani-ikä jäsenillä ja liittolaisilla oli 58 vuotta. Jäsenien osalta mediaani-ikä oli peräti 60 vuotta. Ikäjakauma kuvastaa miten tämäkin mafiaperhe oli kieltolain sukupolven tuote. Peräti neljä uusistakin jäsenistä joita tuli vuoden jälkeen oli jo liittyessään yli vuotiaita.

Jäsenmäärä oli ollut jo pitkään laskussa ja tulisi jatkossakin laskemaan. Tutkimus paljasti että jokseenkin kaikki jäsenet toivoivat etteivät heidän poikansa lähtisi tälle elämänuralle.

He olivat pikemminkin hyvin ylpeitä jälkeläisistään jos he valitsivat opiskelun ja muun uran. Osa oli hyvin aktiivisia liittolaisia toisen hyvinkin löyhästi sidoksissa perheeseen.

Anderson analysoi myös toista perhettä jossa tutkittiin 54 jäsenen ja hyvin läheisen liittolaisen ikärakennetta. Heistä vain yksi oli alle vuotias, kaksi oli vuotiaita, 12 oli vuotiaita, 11 oli vuotiaita, 15 vuotiaita, 10 iältään vuotiaita ja kaksi yli vuotiaita.

Tämä organisaatio oli iältään nuorempi kuin Benguerra. Mediaani-ikä liittolaisineen oli kuitenkin 55 vuotta. Vastoin yleistä luuloa hyvin monet USA: Myös Benguerra-organisaatio kontrolloi lopulta vain tiettyä osaa kaupungistaan.

Alueella jolla sillä ei ollut toiminnallista haastajaa asui yhteensä ihmistä Ainakaan viimeisen 10 vuoden ajalta mitään pyrkimyksiä vallata toisten alueita ei ollut vaan kolme organisaatiota toimivat omilla alueillaan täysin itsenäisesti mutta tekivät tietyissä tapauksissa hyvinkin paljon yhteistyötä. Alueella ei oltu käyty pitkään aikaan mitään veristä valtataistelua.

Benguerra-perheen laittoman liiketoiminnan ydin oli uhkapeli, etupäässä ns. Numbers oli Yhdysvalloissa erittäin suosittu peli jo luvun alussa eteenkin pienituloisten keskuudessa, sillä sitä voitiin pelata hyvinkin pienillä panoksilla, sitä voitiin pelata velaksi ja siihen saattoi osallistua myös alaikäiset. Numeropelissä veikattiin numerosarjan kolmea viimeistä numeroa. Mahdollisuus voittaa oli luonnollisesti 1: Yleensä vedonlyöntitoimistot maksoivat oikein veikanneilla korkeintaan kertaisen voittosumman mutta tietyistä numeroista joita veikattiin erityisen paljon esim , päivämäärä, jne oli voittokerron pienempi, esim Useimmiten palautettiin takaisin voittajille selvästi pienempi osuus, esim.

Vedonlyönnin otti vastaan ns. Voisi siis luulla että vedonlyöntitoimistoille toimita olisi ollut riskitöntä. Mutta näin ei ollut. Monet vedonlyöjät toimivat pienellä pääomalla. Usein kävi niin että jos vetoa yksittäisessä toimistossa oli lyöty sen verran isommalla summalla että voittotapauksessa pienellä toimistolla ei ollut rahaa maksaa voitosta tarvitsivat ne rahoitusta tai ajautuivat vararikkoon.

Ja sitä saatiin silloin laittoman toiminnan takia vain laitonta kautta. Useimmiten suurta maksua vastaan pienet vedonlyöntitoimistot vakuuttivat liiketoimintaa ja käyttivät ns. Numeropeli vaati paljon työvoimaa, Anderson arvio Benguerran hallitsemalla alueella mukana toiminnassa olleen jopa tuhat henkeä. Benguerra-perheen dominoimalla alueella oli vedonlyöntitoimistoja joita oli hyvin pieniä, pieniä ja suurempia sekä myös ns. Eräät vedonlyöntitoimistot olivat perheen omistamia, samoin lay-off toimistot.

Layoff-toimistot takasivat maksua vastaan myös muiden alueiden kuin Benguerra-perheen hallitseman vedonlyöntitoimistojen toimintoja. Mitää pelaajien pettämiseen viittaavaa ei havaittu. Pelin organisaatio piti huolen siitä että oikein veikanneet saivat rahansa. Laittomaan vedonlyöntiin liittyi oleellisesti myös koronkiskonta.

Kun Annelise Anderson tutki Benguerra perheen osalta number-pelin tuottoja päätyi hän seuraaviin tuloksiin arvioidessaan perheen kontrolloiman alueen noin 4. Laittomien kortti- ja rulettipelien tuotot olivat niiden volyymien ja lyhyen keston vuoksi melko pienet.

Kun julkisuudessa usein puhutaan laittoman uhkapelin tuotoista, on syytä tehdä ero liikevaihdon ja puhtaan tuoton välillä. Numeropeli oli ollut järjestäytyneen amerikkalaisen rikollisuuden eräs tärkeimmistä tulolähteistä kieltolain jälkeen mutta esim.

Anderson arvioi sen tulevaisuuden varsin heikoksi. Teknologinen kehitys muutti myös uhkapeliliiketoimintaa. Lailliset arpapelit alkoivat osassa maata jo vuonna Mutta monet pitivät yhä laitonta numeropeliä parempana monestakin syystä voitiin pelata lainarahalla, parempi voitto-osuus, ei ikärajoitetta. Numeropeli oli sidoksissa kaupunkien sosiaaliseen rakenteeseen.

Mitä keskiluokkaisemmaksi kaupunki ja myös sen italialainen väestö kehittyi, sitä vähämerkityksellisemmäksi numeropeli tuli. Benguerra-perhekin sijoitti kasvavassa määrin oman kaupunkinsa ulkopuolella tapahtuvaan uhkapeliin kuten Las Vegasiin, Karibialle, Floridaan sekä suunnitteli sijoittavansa lähitulevaisuudessa oman kaupunkinsa lähelle avattavaan suuren lailliseen kansalliseen uhkapelikeskukseen.

Benguerra-perhe sijoitti laittomasta uhkapelistä saamiaan tuloja lailliseen liiketoimintaan ja käytti jossain määrin korruptiota ja uhkailuja enemmän tai vähemmän onnistuneesti tietyillä talouselämän sektorilla.

Sillä oli jalansijaa vain muutamissa sille tärkeäksi katsomissaan paikallisen ammattiliiton toiminnassa. Perheen jäsenet tai liittolaiset omistivat seuraavia liikkeitä: Antavat verosuojan ja niissä voidaan harjoittaa myös laitonta toimintaa. Sisältää 9 kasinoa ja niiden 3 matkatoimistoa. Liittyy myös pelaajille myönnettyihin lainoihin ja koronkiskontaan. Kaikkiaan laillisessa liiketoiminnassa myyntiautomaatit näyttelivät merkittävää osaa.

Itse yritysten liiketoiminnan volyymit joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta varsin pieniä. Perhe kontrolloi esimerkiksi ravintola-alalla vain jonkin verran ammattijärjestöjä alueella mutta oli poliittisena vastapalveluna saanut joitakin jäseniään liittoon töihin suojatyöpaikka. Juuri liittojen palkkalistoille pääseminen oli monelle organisaation jäsenelle ja liittolaiselle hyvin tärkeä tulonlähde, monelle itse asiassa ainoa tapa turvata elanto.

Eräs merkittävimmistä perheen laillisista yrityksistä oli elintarvikealan yritys, jolla oli sekä kuljetus-, prosessointi- että jakelutoimintaa. Yritys oli joitakin kertoja joutunut viranomaisten tarkasteluun elintarvikehygieniakysymyksessä joskin se oli myös sen kilpailevien yritysten eräs ongelma. Yritystä oli epäilty myös hinnoitteluepäselvyyksistä. Toinen merkittävä jäsenten omistaja yritys oli rahtialalla.

Sen nettovarallisuudeksi kalustoineen arvioitiin miljoonaa dollaria Rakennusalan yrityksiä jäsenillä oli 6 joista 4 kotikaupungin sisäpuolella. Niistä yhdellä suurella oli noin 00 dollarin rakennusprojektit tutkimusajankohtana mutta pääasiassa yritykset ovat aika pieniä.

Syy miksi Benguerra perhe oli mukana laillisessa liiketoiminnassa saattaa johtua seuraavista motiiveista: Perheen jäsenet ja liittolaiset sijoittivat liiketoimintaan, jossa maksut suorittiin käteisellä.

Tämä teki viranomaisille vaikeammaksi selvittää tulojen laillisuus. Siksi baarit, ravintolat, myyntiautomaatit ym. Baareissa ja kahviloissa voitiin harjoittaa myös laitonta liiketoimintaa numeropeli, korttipelit, noppapelit ja myyntiautomaateilla voitiin kiertää mm. Veronkierrolla tai varastetun tavaran myynnillä saadut ansiot näyttivät kuitenkin olleen vähäiset. Näitä suurelta osin varsin pieniä liikkeitä käytettiin sittenkin enemmän veroturvan takia.

Sijoitus kasinotoimintaan mahdollisti taas koronkiskonnan volyymien kasvattamisen. Anderson jakoi tulojen perusteella Benguerra-perheen jäsenet seuraaviin luokkiin tulot vuodelta Jos lukemia haluaa verrata vuoteen ja eurovaluuttaan voi kertoimena käyttää 5. Andersonin tutkimus tästä yhdestä 75 jäsenen Cosa Nostra-perheestä ja sen arvioiduista tuloista ei tue näkemystä joka on hyvin yleinen populaarikulttuurissa. Ja tuo vääristyneessä kuvassa gangsterit rypevät rahoissa vrt.

Andersonin keräämän aineiston mukaan: Suurimmat keskitulot olivat vuotiailla johtotehtävissä , sen sijaan nuoremmilla jäsenillä tulot olivat keskimäärin vain 16 dollaria. Esimerkiksi numeropelissä mukana kirjuritehtävissä olleet ihmiset ansaitsivat arviolta dollaria viikossa 6 dollaria vuodessa.

Viidesosa Benguerra-perheen jäsenistä jäi noin matalalle tulotasolle. Andersonin tutkimukset ovat uskottavia joskin tietysti lukemiin on syytä suhtautua aina varauksella. Toisaalta mitkään muutkaan merkit eivät viittaa siihen että sen paremmin hänen tutkima järjestäytyneen rikollisuuden organisaatio kuin muutkaan vastaavat eivät ole jäsenilleen suinkaan mitään valtavia tulonlähteitä.

Rikollisesta toiminnasta saatavat tulot olivat yllättävän pieniä. Benguerran tapauksessa uhkapeli nykyrahassa mitattuna toi korkeintaan 2 miljoonan euron tulot ja koronkiskonnasta saadut tulot huolimatta hirveistä maksuista esim. Koko organisaation nettotulot kaikkien jäsenten saamat jäivät miljoonaan euroon. Summa voi kasvaa suuremmaksi jos mukaan otetaan liitännäisjäsenet, sukulaiset, ystävät ym. Numeropeliin tarvittiin helposti jopa tuhat henkilöä keräämään maksuja ja suorittamaan laskutoimituksia.

Koko numeropelistä saatu tuotto on joka tapauksessa jäänyt vain muutamaan miljoonaan dollariin vuonna rikollisorganisaation toiminta-alueella.

Tämän 75 jäsenen rikollisperheen mediaanitulo vuoden eurovaluutalla mitattuna olisi siten ollut jäsentä kohden. Noin viidesosa organisaation jäsenistä ansaitsi korkeintaan saman kuin mikä oli saman kaupungin väestön mediaanitulo ja mukana heillä oli laittomia tuloja joista eläkettä ei kerry.

Jos aika kohtuulliseksi ja joiltakin osin yllättävän vaatimattomaksi paljastunut järjestäytyneen rikollisorganisaation tulonmuodostus murtaa myyttejä myös väkivallan määrä tai oikeastaan väkivallan määrän vähäisyys Benguerra-perheen toiminnassa ainakin luvulla ja luvun alussa yllättää myös. Noin 10 vuoden ajalta ei tiedetty yhtään jäsenen murhaa joskin kaksi jäsenistä oli kadonnut.

Uhkapeliin liittyvä koronkiskonta oli useimmiten vähän väkivaltaa sisältänyttä joskin Anderson arvioi että eräät ihmiset eivät halunneet kertoa kaikkea.

Vain yhdessä tapauksessa koko luvulla tiedetään käytetyn väkivaltaa koronkiskontatapauksessa. Pelkästään jo järjestön maine riitti. Jos kyseessä oli maksuvaikeuksiin joutunut yrittäjä, ratkaistiin ongelma mieluummin omaisuuden haltuunotolla kuin tarpeettomalla väkivallan käytöllä. Huumekauppaan ja ryöstöihin suhtautuminen organisaation johdolla oli kielteinen. Muutaman yksittäisen jäsenen ja liittolaisen tiedettiin käyneen epäsäännöllisesti kauppaa huumeilla mutta sen he olivat tehneet omin luvin.

Tutkimus vahvisti sen että perhe maksoi lahjuksia säännöllisesti poliiseille jotta poliisilaitos ummistaisi silmänsä laittomalta uhkapeliltä.

Maksettuja summia oli vaikea arvioida suppean materiaalin puitteissa mutta esim. Yksi perheen jäsen oli kerännyt summat numeropelejä pyörittäneiltä yrityksiltä. Tiettävästi rahaa olisi kerätty poliisille maksettavaksi myös muiden kaupungissa toimineiden rikollisorganisaatioiden peliyrityksiltä. Organisaatiota kaikkiaan pitäisi kuvata yhden yrityksen sijasta pikemmin monen yrityksen järjestelmäksi tavoitteena eräänlainen kartelli.

Jäsenillä oli suhteellinen toimintavapaus. Valitettavasti valtamedia rakasti enemmän myyttejä, paisutteli ja teki mafiasta USA: Cosa Nostra oli jo demografisen ja yhteiskunnallisen muutoksen myötä selvästi marginalisoitumassa Yhdysvalloilla. Se oli jäänne kieltolain vuosista, luvun suuresta lamasta sekä ammattiliittojen nousun aikakaudesta ammattiliittojen jäsenmäärä lähti jyrkkään laskuun jo vuonna Benguerra-perhe toimi laittoman liiketoiminnan alalla — pääasiassa numeropelissä - joka oli väistymässä.

Väistämättömän lopun alla pitkään jatkunut vakaus, järjestön jäsenmäärän supistuminen ikärakenteen ja ansaitsemisongelmien takia, toiminnan asteittainen hiipuminen ja toimintaympäristön muutos johti lopulta rauhallisen pitkän kauden päättymiseen hyvin brutaalilla tavalla heti luvun alussa.

Tässä suhteessa eräiden jäsenten ja liitännäisjäsenten siirtyminen vaaralliseen, väkivaltaa ja epävakautta sekä pitkiä vankilatuomioita tuoneeseen huumeliiketoimintaan omin luvin oli suurelta osin reaktio ympäristön muutokseen.

Osa jäsenistä ansaitsi perinteisessä uhkapelitoiminnassa kertakaikkisesti liian vähän. Cosa Nostra ei todellisuudessa edes ja luvulla ottanut huumeliiketoiminnassa liikkuvasta rahasta kuin hyvin pienen osan. Ne jäsenet ja johtajat jotka ansaitsivat riittävästi perinteisillä laittomilla markkinoilla pyrkivät suurimmalta osalta pysymään huumekaupasta erossa. Bonannon organisaatio sisilialaisine yhteyksineen oli ainoita merkittäviä poikkeuksia. Cosa Nostra ei missään tapauksessa kontrolloinut huumekauppaa missään USA: Huumekaupasta saatuja tuloja on julkisuudessa yleensäkin liioiteltu.

Sitä kaupanneiden tulotaso on myöhemminkin jakautunut hyvin epätasaisesti. Katukaupustelijat tienaavat yllättävän vähän. Hyvin harvat tienaavat joko melko paljon tai erittäin paljon. Vaikka hän ei myöhemmin kertonut tutkimuksen esimerkkitapausta niin todellisuudessa monet merkit viittaavat siihen että hänen tutkimansa organisaatio oli Philadelphiassa toiminut Angelo Brunon perhe.

Tätä organisaatiota pidettiin aika lähellä Cosa Nostran keskivertotapauksena. Pienempi kuin New Yorkin ja Chicagon organisaatiot muutta suurempi kuin useimmat muut Calabrailaisen rikollisjärjestö 'Ndranghetan gangsteri Simone Pepe oik. Italian järjestäytyneestä rikollisuudesta, erityisesti Sisilian mafiasta on kirjoitettu vuosikymmenten mittaan paljon. John Dickien Cosa Nostra — Sisilian mafian historia oli ensimmäinen jollain muulla kuin italian kielellä kirjoitettu esitys Sisilian mafian historiasta.

Dickien tutkima Sisilian mafia, joka tunnetaan nimellä Cosa Nostra meidän asiamme , on Italian neljästä mafiajärjestöstä tunnetuin. Hänen käsityksensä Cosa Nostrasta on karu: Dickie piirtää mafiosoista perin erilaisen kuvan kuin Francis Ford Coppolan Kummisetä-elokuvat tai David Chasen luoma tv-sarja Sopranos. Se on tänään aivan sama kuin syntyhetkestään lähtien: Dickien mukaan mafiosot ovat säälimättömiä rikollisia, jotka murhaavat kaikki liiketoimiaan häiritsevät.

Cosa Nostran alkuperä on sitrushedelmissä. Sitrushedelmistä tuli luvulla Sisilialle tärkeä vientituote. Tähän oli kaksi perussyytä: Britannian laivastossa miehistölle syötettiin sitruunoita keripukin hoitamiseksi, ja Earl Grey -teen maustamiseen käytettiin toista sitrushedelmää, bergamottia.

Sitrushedelmät kukoistivat etenkin Sisilian länsirannikolla Palermon ympärillä, ja sen sitruunalehdot olivat koko Euroopan tuottoisimpia viljelysmaita. Sitrusviljelmien tuotto oli suuri, mutta myös riskit olivat suuret — sitruunapuut vahingoittuvat helposti kuivuuden tai ilkivallan seurauksena. Sitrustuotannon herkkyyden ja suuren tuoton yhdistelmä loi otollisen maaperän suojelurahojen kiristämiseen, josta mafia sai syntynsä.

John Dickie tyrmäsi joskus esitetyn ajatuksen, jonka mukaan mafia olisi syntynyt köyhyydestä. Toinen syy mafian kehittymiseen Sisiliassa oli valtion heikkous. Italia oli muutenkin pirstoutunut erilaisiin alueisiin, mutta Sisiliassa keskusvallan ote oli olematon. Valtio ei kyennyt monopolisoimaan väkivallan käyttöä, vaan väkivalta "demokratisoitui": Virallisten valtarakenteiden puuttuessa Italian hallitukset alkoivat tehdä yhteistyötä mafian tukemien poliitikkojen kanssa, ja "mafiosot alkoivat vähitellen kuulua uuteen poliittiseen normaalitilaan", kuten Dickie kirjoittaa.

Varsinkin Italiaa pitkään hallinnut kristillisdemokraattinen puolue tukeutui mafian poliitikkoihin. Yhdysvallat puolestaan tarvitsi mafian apua valloittaessaan toisen maailmansodan loppupuolella Sisilian. Yhdysvallat syrjäytti fasistiset kunnanjohtajat ja korvasi heidät paremman puutteessa mafiosoilla. Toisen maailmansodan jälkeen mafia alkoi soluttautua yhä enemmän lailliseen yritysmaailmaan.

Italian hallitus julkisti valtavan investointiohjelman eteläisen Italian kehittymättömän talouselämän elvyttämiseksi. Etelään virranneet rahat lujittivat entisestään poliitikkojen ja mafiosojen suhteita, ja mafia hääräsi mukana jokaisessa kehityshankkeessa.

Nyttemmin mafia on rikastunut moninaisilla EU-hankkeilla, joilla Sisilian infrastruktuuria on yritetty laittaa kuntoon. Italian järjestäytyneen rikollisuuden taloudellista vaikutusta tutkinut Francesco Calderoni on todennut: Italian Mafian ansaitsemat tulot ovat silmiinpistävä esimerkki tästä ongelmasta.

Hänen mukaansa myyttisten numeroiden alkuperä on sukua ns. Peter Reuter väitti ettei ilmiötä ole oikeastaan juuri torjuttavissa ja arveli sen yleistyvän jatkossa entisestään. Kuten järjestäytyneen rikollisuuden osalta on todettavissa Reuterin synkkä arvio ei toteutunut.

Järjestäytyneen rikollisuuden olemusta, todellista merkitystä ja kehityssuuntaa on voitu tutkimuksellista selvittää huomattavan hyvin. Sen sijaan on edelleen totta että myyttiset numerot jatkavat elämäänsä tutkimusmaailman ulkopuolella. Osittain tähän on vaikuttanut se että mafian vaikutusvaltaa on ajoittain myös aliarvioitu. Godfrey of Bouillon on Stage: Eriksson s Pictorial Rhetoric and Colonial Reality The first paper discusses the crusades to the Holy Land between and , which are one of the most significant episodes in the history of both the Christian and the Muslim Middle Ages.

Their heritage substantially influenced the politics, religion and culture even of modern societies. In late medieval times they are remembered mainly in written narratives, visual representations and monuments, but there are also some so far less studied cases of performing the crusades in French and German courtly festivities.

My paper focuses on these public events as catalysts of memories of the past. I analyse how the crusading past was adjusted according to the necessities of the addressed audiences and what functions these events had in the socio-political context of the time. I ask what modes of remembering were used in order to effect changes in the meaning of the past while taking specifically into account that the active participation of the audiences was needed to integrate images of the past in the cultural memory.

In Britain, there was a lot of discussion about New Zealand and the state of its indigenous people, the Maori, during the s before New Zealand was officially taken as a part of the British Empire. Knowledge and ideas about New Zealand s natural resources and its indigenous people were used to argue for various perspectives on whether New Zealand should be colonised and what measures should be taken with problems caused by British subjects living in New Zealand.

In the first paper will be discussed how this knowledge was transmitted from New Zealand to colonial government in England in order to be used as support for these different perspectives, and how various sources were used to form different knowledges about the Maori. The third paper provides a reading of how colonial photography can be subjected to unexpected perspectives, thereby exposing new photographic narratives and, in this case, offering new representations of colonial encounters in early colonial Zambia and Katanga.

Theoretically the paper relates to work done in the field of visual studies with a specific focus on the intersection of photography and colonialism. Using as a case study one particular photographer, Carl Theodor Eriksson , a Finnish-born settler who migrated to Rhodesia in the mids, the paper analyses a collection of photographs attributed to Eriksson, featuring a collection of glass plates and photographic prints taken by Eriksson himself in North Western Rhodesia and adjoining Katanga between and , and, in a few cases, also captioned by him.

The paper addresses a call for visual historians to study photographers and archives from smaller and less studied European nations with their own distinctive relations to non-european societies. It analyses what aspects of the colonising process Eriksson s photographs emphasise, and how they shape the meanings of photographic images. The close reading of Eriksson s photographs shows the potential which a photograph has to drive forward an analysis, especially when it can be embedded in and supported by travel writing.

Grottaferratan luostariyhteisö ja kreikankieliset tekstit keskiajan Italiassa Matti Peikola: Paratekstien transmissio ja kansankielistyminen myöhäiskeskiajan Englannissa Meri Heinonen: Auktorit ja kansakielisen kirjallisuuden yleisö myöhäiskeskiajan Saksassa Neljän työpajan sarja pureutuu tekstien kirjoittamiseen, tekijyyteen, julkaisuun ja leviämiseen Länsi-Euroopassa ajanjaksona Historiantutkimukselle on olennaista sijoittaa tekstit aikaan, paikkaan ja suhteeseen toisten lähteiden kanssa.

Työpajat käsittelevät näitä ongelmia sekä metodologisissa puheenvuoroissa että tapaustutkimusten kautta. Esitelmät koskettavat sekä digitaalisen historiantutkimuksen että käsikirjoitustutkimuksen metodologiaa. Työpajoissa on mukana yksittäisten tutkijoiden lisäksi kaksi käynnissä olevaa suurta tutkimushanketta. Työpajoissa mukana olevat hankkeet: Suomen Akatemian digitaalisten ihmistieteiden konsortio PROPREAU johtaja Marjo Kaartinen hyödyntää ja kehittää uusia koneoppimiseen pohjautuvia metodeja tutkiakseen antiikin ja keskiajan tekstien tekijyyttä.

Tietokoneavusteiset mallit ja koneoppiminen muuttavat olennaisesti näkemystämme esimoderneista kirjoittajista mahdollistaessaan paljon yksittäistä tutkijaa ja perinteisiä menetelmiä laajemman luotauksen teksteihin. ERC-projekti Medieval Publishing from c to johtaja Samu Niskanen selvittää, mikä teki uudesta tekstistä teoriassa ja käytännössä julkisen mainitulla aikakaudella. Avainkysymyksiä ovat, mitä julkaisu merkitsi käsitteellisesti ja millaisin keinoin kirjailijat etsivät teoksilleen yleisöjä.

Keskeisiä tutkimuskohteita ovat aiheeseen liittyvät kirjalliset ja kirjatuotannon konventiot sekä todelliset ja kuvitteelliset julkaisutapahtumat. Yksilökeskeiset narratiivit kulttuuridiplomatian historian tutkimuksessa Maarit Leskelä-Kärki: Kulttuurihistoriallinen biografia ja relationaalisuuden mahdollisuudet Karoliina Sjö: Kirjoitettu ja kerrottu minä Kirsti Teräsvuoren nuoruuden päiväkirjoissa Mika Suonpää: Mikrohistoria tiedustelun historian näkökulmana Työryhmässä keskustellaan siitä, millainen asema yksilöillä on historiantutkimuksessa tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa.

Työryhmän osallistujat tarkastelevat tutkimuksissaan henkilöitä sekä elämäkerrallisen tutkimuksen lähtökohdista että rajatummin, jolloin yksilön toimijuutta lähestytään ennakkoon valikoidusta näkökulmasta, tarkoituksena löytää vastauksia ensisijaisesti yksilöä laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin.

On huomionarvoista, että etenkin kulttuurihistorian ja poliittisen historian tutkimusalat ovat viime aikoina lähentyneet toisiaan yksilöihin keskittyvän tutkimuksen erityiskysymyksissä. Työryhmän esitelmissä pohditaan näiden kysymysten mahdollisuuksia ja rajoja, tutkimustraditioista johtuvia metodologisia eroja sekä biografisen ja mikrohistor iallisen tutkimuksen suhdetta.

Samalla keskustelemme siitä, keiden tarinoita haluamme kertoa ja millaisia eettisiä haasteita yksilöitä tarkasteleva tutkija kohtaa. Viime kädessä arvioimme sitä, millaista tietoa tällainen tutkimus voi tuottaa.

Pienviljelijäkodin modernisaatio ja kansatieteelliset valokuvat ja luvuilla Anna Huhtala: Traditionaalisen ja modernin kuolemakulttuurin murroksessa: Onnettomuus- ja väkivaltakuolemien käsittely arkkiveisuissa ja luvuilla Hannu Heikkilä: Kirjeenvaihdon ja mikrohistorian näkökulma rajakarjalaiseen siirtoväkeen Ajatus ympäristön, yhteisöjen sekä elämäntapojen jatkuvasta ja välttämättömästä muutoksesta on sisäänrakennettu osaksi modernisaation kertomusta.

Kuten Marsh al Berman tunnetusti toteaa, modernin kokemus on kokemusta alati muuttuvasta maailmasta. Maailmansotien välisellä ja toisen maailmansodan jälkeisellä ajalla modernin arkkitehtuurin, uusien asuinalueiden ja niiden myötä parantuneiden asunto - olosuhteiden, uusien tekniikoiden ja teknologioiden ja nopeamman liikenteen kuvaukset olivat usein innostuksen värittämiä.

Mutta modernin kokemuksella oli myös toinen puoli: Muutosta vastustettiin mutta myös ohjattiin ja legitimoitiin kiinnittymällä johonkin perinteisessä. Session esitelmissä pohditaan modernisaation tiheää ja jännitteistä suhdetta perinteisestä kiinnipitämiseen ja sen vaalimiseen.

Haaksirikkohuutokaupat Suomessa luvulla Mikko Huhtamies: Haaksirikkoja ja pelastustoimintaa luvun Itämerellä Ruotsin valtakunnassa toimi luvulla aikansa mittapuulla tehokas meripelastusorganisaatio, Sukellus- ja pelastuskomppania, joka myi pelastamansa alukset ja lastit julkisilla huutokaupoilla.

Komppanian vastuualue district ulottui Skoonesta Suomenlahdelle se toimi aina luvun loppuvuosiin asti. Vuodesta komppania alkoi raportoida säännöllisesti amiraliteetille Karlskronaan alueellaan sattuneista haaksirikoista. Sukelluskomppanian kvartaaliraportit valaisevat ainutlaatuisella tavalla luvun kauppamerenkulkua.

Ne kertovat kuinka paljon, missä ja milloin haaksirikkoja oli, mistä alus oli tulossa, minne menossa sekä haaksirikkopaikan. Rannikkokaupungeissa myytiin säännöllisesti suuria määriä haaksirikkotavaraa: Huutokaupat hyödyttivät ensi sijassa kaupunkien porvaristoa, mutta tehokkaan mainostus- ja tiedonvälitysverkoston ansiosta ne houkuttelivat ostajia laajalta alueelta eteläisestä Suomesta.

Ne olivat tärkeä taustatekijä muun muassa kaupunkien merenkulun ja laivanrakennuksen kehityksessä, ja ne synnyttivät porvariston keskuuteen liikemiehiä jotka erikoistuivat huutokauppatuotteiden ostamiseen, välittämiseen ja hyödyntämiseen.

Kvinnan, medeltiden och kollegerna Gunvor Kekkonen och hennes forskarnätverk inom Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid Lisa Svanfeldt-Winter: Kerääjästipendiaatit matkalla kansanrunoustutkijoiksi Föredraget behandlar medeltidsforskaren professor Gunvor Kerkkonen och hennes nätverk av forskare i Norden, vilka samarbetade med redaktionen av Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid KL.

Den första delen av serien utkom år och den sista delen, registret, år Projektet hade startats av doktor Lis Jacobsen från Danmark, som vistats i Sverige under talet.

Organisationen bestod av olika presidier i de respektive nordiska länderna samt en redaktör som representant för varje presidium. Helsingforsaren Gunvor Kerkkonen var med i redaktionen fram till år , varefter hon fortsatte i det så kallade presidiet för Finland ändå till den sista delen.

I samband med sitt arbete träffades redaktörerna och medlemmarna i presidierna, som bestod av berömda medeltidsforskare i varje land, ett par gånger per år. Gunvor Kerkkonen var som kvinna en sällsynt medlem av KL: I bevarade brev ur Gunvors arkiv, som finns hos hennes döttrar, framkommer hurdana relationer och band som bildades mellan forskarna och hur arbetet med redaktionen av KL, ett enormt nordiskt samprojekt, tedde sig.

Projektet var tidstypiskt, men samtidigt kan man även få en inblick i forskarnas karriärer och personliga liv under andra hälften av talet. KL har hittills endast presenterats i korthet av dem som i tiden medverkade. Jag ämnar även presentera Gunvor Kerkkonens arkiv, som bildas som en del av min forskning. Suuri osa kieli- ja kansanperinnetutkimuksen aineistosta kerättiin luvun alussa järjestöjen rahoittamien stipendiaattien avulla. Stipendiaatit, jotka usein olivat alan opiskelijoita, kiersivät maaseudulla keräämässä mm.

Heidän asemansa oli eräänlaisessa amatöörin ja asiantuntijan välimaastossa, ja monille keräysmatkat olivat askel kohti tutkijanuraa. Esitelmässä pohditaan, miten tutkijoiksi tähtäävät kansanrunouden opiskelijat ja vastavalmistuneet maisterit stipendimatkoillaan kehittivät omaa tutkijapersoonaansa kuvailemalla tiedonantajiaan. Toiseuttamalla he ottivat tutkijan etäisyyttä tutkimuskohteisiinsa, samanaikaisesti kuitenkin myös kuvaillen samaisuutta perustellakseen keräilyn tärkeyttä kansallisen identiteetin muodostamisessa.

Lähteinä käytetään pääosin kahden nuoren kansanrunouden opiskelijan ja tutkijan, Elsa Enäjärven ja Martti Haavion, luvun alun päiväkirjoja, kirjeitä ja matkakertomuksia. Relevantit kontekstit eivät rajaudu ainoastaan kansallisvaltioihin, vaan huomiota kiinnitetään myös käsitteiden liikkeeseen ja omaksumiseen transnationaalisesti: Venäjällä, Pohjoismaissa sekä laajemmin kansainvälisessä yhteisössä.

Esitelmissä tuodaan esiin, miten käsitemäärittelyillä ja - kamppailuilla on luotu käsityksiä todellisuudesta ja sen elementeistä, kuten kansasta, kansakunnasta, patriotismista, turvallisuudesta, taloudesta ja työelämästä. Onerva Alanen tarkastelee puolueettomuuden saamia uusia merkityksiä sitoutumattomien ja puolueettomien valtioiden kansainväliselle yleisölle suunnatussa argumentaatiossa luvulla.

Veera Laineen esitelmän aiheena ovat patriootin ja nationalistin käsitteet Venäjällä: Kristiina Silvan kartoittaa venäläisen kasvatus -käsitteen sisältöä ja kehitystä luvulta nykyaikaan, osoittaen yhtäläisyyksiä kommunistisen ja isänmaallisen kasvatuksen käsitteiden välillä.

Ilkka Kärrylä puolestaan esittelee yritysdemokratian käsitteestä käytyjä kamppailuja Suomessa ja Ruotsissa keskittyen käsitteen käytön eroihin, yhtäläisyyksiin ja yhteyksiin maiden välillä. Erityishuomion kohteeksi tulee yritysdemokratian suhde kansalliseen etuun ja kilpailukykyyn, jotka ovat nousseet merkittävimmiksi keskustelua rajaaviksi tekijöiksi.

Lakiasiantoimistojen sihteerit ja oikeudellinen osaaminen: Oikeudellinen tieto-taito ja sosiaalinen nousu luvun talonpoikaisyhteisössä Kirsi Vainio-Korhonen: Kätilöt todistajina luvun suomalaisissa oikeusistuimissa Kuinka ns.

Legal history from below -tutkimusta edustavissa esitelmissä tarkastellaan tavallisten ihmisten oikeudellista osaamista ja se n käyttöä Suomessa ennen modernia aikaa. Tavalliset miehet, naiset ja lapset saivat eri tavoin eritasoista oikeudellista tieto taitoa, tietoa laista ja oikeudesta sekä käytännön taitoa niiden käyttämiseen.

Tämä moniulotteinen ja vaikeasti hahmottuva aihe on ollut pitkään tutkimaton niin suomalaisessa kuin globaalissakin oikeus historiantutkimuksessa. Aiheen tutkiminen on vahvasti tieteidenvälistä, ja se edellyttää eri alojen tutkijoiden verkostoitumista. Alustajina on tutkijoita oikeustieteestä, historiasta ja luku- ja kirjoitustaidon tutkimuksesta.

Ogifta, ensamlevande och familjelösa som problem i statistiken och samhällsdebatten ca Eeva Kotioja: Poikamiehet, maskuliinisuus ja koti luvuilla Kirsi-Maria Hytönen: Työ, harrastukset ja elämä. Naimattomien elämänkerronta ja elämänkulku kirjoitetuissa muistitietoaineistoissa Suomessa niin naimattomiin naisiin kuin miehiin kohdistuvaa historiallista tutkimusta on tehty niukasti ja tämän työryhmän tavoitteena onkin tuoda yhteen ajankohtaista naimattomuutta käsittelevää tutkimusta sekä pohtia, minkälaisia uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia huomion kiinnittäminen naimattomuuteen voi antaa erityisesti sukupuolen, perheen ja arkielämän historian tutkimukselle.

Työryhmän esitelmissä tarkastellaan yhtäältä yhteiskunnan suhtautumista naimattomiin ja naimattomuuden yhteiskunnallista problematisointia sekä toisaalta yksilöllisemmällä tasolla naimattomien naisten ja miesten suhdetta yhteiskuntaan, perheeseen, työhön sekä kotiin ja arkielämään.

Työryhmän tavoitteena on hahmotella näkökulmia sellaiseen perhehistoriaan, jossa ydinperhe ei ole kaiken keskiössä, sekä toisaalta purkaa kulttuurimme perhekeskeisyyttä. Kansallisvaltion kontekstissa ydinperheen ja reproduktion merkitys korostui ja siten niin representaatioissa kuin julkisessa keskustelussa naimattomat on mm.

Edelleen esitelmät tuovat esiin sen, kuinka naimattomuutta on tarkasteltava yhdessä muiden tekijöiden kuten esim. Kuolleiden susien ruumiiden aktiivisuus luvun Suomessa Anu Salmela: Naisten itsemurhien materiaalisuus luvun jälkipuolen Suomessa Mia Haittoniemi: Synteettiset jalokivet toimijoina luvun Suomessa Materiaalisen maailman tutkiminen ja ei-inhimillisten toimijoiden huomioiminen on viimeisen vuosikymmenen aikana noussut tärkeäksi teemaksi humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa.

Aiempi käsitys materiasta elottomina ja pysähtyneinä esineinä tai eläimistä mykkinä, ihmisistä poikkeavina luontokappaleina on haastettu. Materia, eläimet ja ihmiset nähdään nyt osaksi jatkuvasti muuttuvia, inhimillisten ja ei-inhimillisten, materiaalisten ja diskursiivisten toimijoiden muodostamia rykelmiä. Katsomme, että esineiden, materiaalisen ympäristön ja eiinhimillisten toimijoiden mukaan ottaminen ei yksin riitä, vaan koko ymmärryksemme maailman materiaalisuudesta, ihmisen ja kulttuurin suhteesta sekä ei-inhimillisistä toimijoista tulisi ajatella uudelleen.

Sessiossa kolme tutkijaa pohtii tapoja, joilla historian materiaalisuutta ja ei-inhimillisiä ulottuvuuksia voi ymmärtää ja tulkita uusilla tavoilla. Reaalipolitiikka ja ulkoministeriön länsisuhteet luvulla. Suomen sanomalehdistön rooli ja merkitys kylmässä sodassa ja luvuilla. Presidentti Koiviston Neuvostoliitto-näkemys kylmän sodan päätösvaiheessa Henri Sundholm: SKP, NKP ja kylmän sodan loppu Ryhmän kolme ensimmäistä esitelmää tarkastelevat suomalaisia kylmän sodan vaikuttajia kolmella eri tasolla.

Huipputaso eli presidentti, virkamiestaso eli. Ryhmässä tarkastellaan Suomen kylmää sotaa näiden tasojen antamasta vertailevasta perspektiivistä. Miten eri toimijat näkivät Suomen kylmän sodan ajan tilanteen ja pyrkivät sen antamissa raameissa toimimaan? Toimijoita tarkastellaan aatehistorialliselta sekä mentaliteettien historian katsantokannalta pyrkien selvittämään toimijoiden taustalla vaikuttavia ideologisia ja aatteellisia rakenteita.

Aikarajaukseni päättyy vuoteen , jolloin Suomeen perustettiin uusi laitavasemmistolainen puolue Vasemmistoliitto ja SKP lakkautettiin. Esitelmäni avaa uuden näkökulman kylmän sodan loppuvaiheisiin pääosin käyttämättömien arkistoaineistojen ja aikalaishaastattelujen valossa. Esitelmä perustuu työn alla olevaan väitöskirjaani Vasemmistoliiton perustamisesta ja siihen johtaneesta kehityksestä Suomen kansandemokraattisessa liikkeessä vuosina Tutkimus perustuu Kansan Arkiston arkistomateriaaleihin ja tutkimushaastatteluihin.

AIDS, arvot ja politiikka. Kansainvälisen terveyspolitiikan ja paikallisen hoidon kipupisteessä - Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys Somalian tuberkuloosintorjuntahankkeen suunnittelijana Työryhmän esitelmät tarkastelevat lääketieteen, terveydenhoidon ja politiikan yhteyksiä Afrikan modernissa terveyshistoriassa. Kuhasen ja Harjun paperit keskittyvät merkittävien sairauksien AIDS, tuberkuloosi moderneihin torjuntaohjelmiin, Hokkasen käsitellessä afrikkalaisten työläisten lääkintää ja kolonialistista politiikkaa.

Mobility within rural artisan s households in early modern Finland Sofia Gustafsson: The soldier s wife single mother or eager entrepeneur? Married to the sea: Contemporary working life requires mobility and migration and has generated various systems for communication and money transfers.

In this session, we focus on the mobile family life in pre-industrial Finland. By leaning on the concept of mobile and split household the session provides perspectives on social groups which either moved with the male head of the household or split up when family members left home for earning.

We argue that the early modern household was not a firm unity, instead it was constantly under transformation. The family members roles and responsibilities altered. Many households were far from the Lutheran ideals hustavlan of social order and gendered division of work. For instance, soldiers, sailors, seasonal workers, apprentices and vagrant labor often had wives and children, but seldom a permanent home. In our papers, we discuss how maintaining the family was performed in practice.

In some cases, the family followed the husband s work. In other cases, the family split up and the wife took over many social responsibilities of the husband. The wives also often took an important economic role in supporting the family.

Suomalaista vihreyttä tarkastellaan työryhmässä usealla tapaa: Tarkastelu ei rajoitu pelkästään Vihreät rp: Aatehistorian osalta tavoite on kytkeä vihreät osaksi kotimaista ja kansainvälistä kontekstia ja kysyä, miten puolue sijoittuu toisaalta suomalaiseen poliittiseen kenttään ja toisaalta suhteessa muiden maiden vihreisiin puolueisiin.

Tekijäntunnistus, Cicero ja myöhäisantiikin kieliopit Samu Niskanen: Apotti Ralfin tekstikorpuksen tunnistaminen: Pseudo-Augustinus ja imitaation tunnistaminen tietokoneavusteisilla menetelmillö Neljän työpajan sarja pureutuu tekstien kirjoittamiseen, tekijyyteen, julkaisuun ja leviämiseen Länsi-Euroopassa ajanjaksona Historiantutkimukselle on olennaista sijoittaa tekstit aikaan, paikkaan ja suhteeseen toisten lähteiden kanssa.

Historiantutkimuksen näkökulmia avartavat klassisen ja englantilaisen filologian tutkijoiden esitelmät. Kaikki katoava on vain vertauskuvaa. Työryhmämme fokuksessa on niin kutsuttua modernia länsimaista esoteriaa ja sen historiaa koskeva kansainvälinen tutkimuskenttä. Sen puitteissa on tuotettu viime vuosina paljon monitieteistä tutkimusta, joka on avannut uusia näkökulmia länsimaiseen historiakuvaan niin uskontohistoriallisesti kuin kulttuuri- ja.

Käsitteenä se viittaa useimmiten spiritualismin, teosofian ja antroposofian kaltaisiin, luvulla ja luvun taitteessa syntyneisiin liikkeisiin, joiden ideologiset linjaukset painottivat uskonnollista synkretismiä ja individualismia sekä toisaalta yhteiskunnallisen solidaarisuuden ideaaleja.

Modernin länsimaisen esoterian tutkimuksen kautta on syntynyt kriittisiä tulkintoja esimerkiksi sekularisaation merkityksistä osana ja lukujen eurooppalaista kulttuuria. Esoterian konseptia hyödyntäen on kyetty osoittamaan, ettei modernissa sekularismissa ollut kyse niin polarisoidusta jaottelusta kristinuskon ja luonnontieteisiin palautuvan materialismin välillä kuin historiantutkimuksessa on usein tulkittu.

Näkökulmaa on käytetty myös tutkittaessa yksilöiden uskonnollista toimijuutta, joka ei palaudu institutionaalisten uskontojen viitekehykseen. Samalla laajempaa modernin uskonnollisuuden viitekehystä on kyetty tarkastelemaan kriittisesti, moninaisuuden näkökulmaa painottaen. Tätä kautta on tuotettu uusia avauksia myös nykyjulkisuudessa käytyyn keskusteluun eurooppalaisesta uskonnollisesta identiteetistä ja sen historiasta.

Työryhmän tarkoituksena on koota yhteen alan kotimaisia tutkijoita sekä esitellä tekeillä olevia tutkimuksia. Työryhmässä pidettyjen esitysten ja keskustelun perusteella on mahdollista pohtia esimerkiksi, millaisia näkökulmia tämä monitieteinen tutkimuskenttä avaa suomalaiseen modernisaatioon ja siihen liittyvään uskontohistorialliseen kaanoniin.

Samalla voimme keskustella myös, mikä on juuri historiantutkimuksen sekä siinä käytettyjen heurististen, metodologisten ja eettisten lähestymistapojen anti modernin länsimaisen esoterian tutkimukselle.

Leila Koivunen TY Osallistujat: Uusi kolonialismitutkimus ja Suomi Aleksi Huhta: Delaware-siirtokunta amerikansuomalaisessa historiapolitiikassa Essi Huuhka: Suomalaisten lähetystyöntekijöiden suhteet saksalaiseen siirtomaahallintoon Ambomaalla Lounais-Afrikassa, Tässä työryhmässä käsitellään suomalaisten historiallista suhdetta kolonialismiin.

Kolonialismin historian tutkimus keskittyi pitkään suuriin imperiumeihin, erityisesti Britanniaan ja Ranskaan. Varsinaisten imperiumien tai siirtomaiden ulkopuolisten toimijoiden osallisuus ja kokemukset ovat jääneet tutkimuksessa vähemmälle huomiolle.

Esimerkiksi Suomessa oli pitkään vallalla ajatus, ettei suomalaisilla ollut roolia siirtomaahankkeissa eikä suomalaisessa historiantutkimuksessa ole nähty tarpeelliseksi tarkastella kolonialismin perintöä.

Tämä tutkimus toimii lähtökohtana myös Suomen ja suomalaisten koloniaalisia yhteyksiä ja ajattelumalleja koskevalle uudelle tutkimukselle. Sessiossa haastetaan ajatus suomalaisten ulkopuolisuudesta ja tarkastellaan suomalaisia kolonialismin kiertolaisina: Suomen maakuvatyö Japanissa kylmästä sodasta some-aikaan Virpi Kivioja: Hyvä ystävä mutta marginaalissa? Ulkomaille suunnattujen valokuvateosten Suomi-kuva autonomian ajalta luvulle Jo yli vuosisadan ajan suomalaiset ovat aktiivisesti pyrkineet vaikuttamaan ulkomaisiin käsityksiin Suomesta.

Tähän Suomi-kuvan rakennustyöhön ovat osallistuneet niin valtiolliset kuin yksityisetkin toimijat, ja Suomi on tullut tunnetuksi lukuisten erilaisten viestintäkeinojen ja -materiaalien välityksellä. Myös Suomi-kuvan sisällöt ovat vaihdelleet kohdemaan ja vuosikymmenen mukaan. Työryhmän esitelmissä käsitellään Suomi-kuvan monia ulottuvuuksia eri medioissa ja eri aikakausina. Käsitteet ja niille annetut merkitykset ovat tärkeitä yksilön ja ryhmän identiteetin muodostamisessa, minkä lisäksi käsitteellistämisellä myös luodaan erilaisia normatiivisia ihanteiden, poikkeavien ja eitoivottujen kategorioita.

Sophy Bergenheim tarkastelee Folkhälsanin mentaalihygieenisiä neuvontatoimistoja ajanjaksolla Hän tutkii, miten Folkhälsanin asiantuntijat käsittivät. Elina Hakoniemen esitelmä keskittyy sivistyksen käsitehistoriaan työväenliikkeen näkökulmasta.

Hakoniemi tarkastelee, miten työväen omaehtoinen sivistystyö ja sivistynyt työläinen määriteltiin Työväen Sivistysliiton ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen parissa luvun lopulta luvulle. Aura Kostiaisen esitelmä liittyy väitöskirjatutkimukseen, jossa tarkastellaan rikoslain kokonaisuudistusta ja kriminaalipolitiikasta käytyä keskustelua vuosina Esitelmässä tarkastellaan erityisesti rikosoikeuskomitean työn alkuvaiheessa käynnistynyttä komitean sisäistä keskustelua rikosoikeusuudistuksen suuntaviivoista.

Huomio kohdistuu taustaoletuksiin rikollisuudesta, normaalista ja poikkeavasta, nykytilasta esitettyihin ongelmarepresentaatioihin ja niiden syihin sekä esityksiin ongelmien ratkaisemisesta. Risto Turunen puolestaan esittelee työläisen käsitteen historiaa suomalaisessa lehdistössä pitkällä luvulla. Turunen analysoi käsitettä perinteisen lähilukemisen lisäksi myös kvantitatiivisin menetelmin.

Mia Korpiola TY Osallistujat: Itseoppineet oikeudenkäyntivaltuutetut ja heihin turvautuminen suomalaisissa kaupungeissa luvulla Riina Turunen: Konkurssiin ajautuneiden toiminta ja selviytyminen maallikkoina luvun konkurssioikeudenkäynneissä Jussi Sallila: Liikemiesten oikeudellinen tietotaito ja yhtiösopimuskäytäntö luvulla Kuinka ns. Legal history from below -tutkimusta edustavissa esitelmissä tarkastellaan tavallisten ihmisten oikeudellista osaamista ja sen käyttöä Suomessa ennen modernia aikaa.

Anu Lahtinen TY Osallistujat: Millaisia tilaushistoriallisia tutkimuksia Suomessa tehdään, millainen on niiden anti ja millaisia erityisiä ongelmia niihin liittyy? Millainen on tilaustutkimuksen arvostus Suomessa, verrattuna muiden maiden tilanteeseen, ja miten tutkimusta voidaan parhaiten tukea? Puheenvuoroissa kokeneet tilaushistorian tekijät, jotka ovat myös yliopistotutkijoita kertovat sekä tilaushistoriallisen työn sisällöstä ja yksittäishankkeista että yleisempiä havaintoja tilaushistoriahankkeiden luonteesta.

Työryhmän tavoitteena on herättää keskustelua tilaustutkimuksen merkityksestä ja suhteesta muuhun tieteelliseen tutkimukseen. Työryhmän esitelmissä keskitytään samansukupuolisen tai homoseksuaalisen halun mahdollisuuksiin ja kysytään, miten historiantutkija voi löytää lähteistään halua, jota ei ole ilmaistu suoraan tai omana aikanaan edes tunnistettu.

FT Tom Linkisen esitelmä käsittelee samaan sukupuoleen kohdistuvien eroottisten unien mahdollista historiaa myöhäiskeskiajan englantilaisten runojen pohjalta.

FT Rose - Marie Peaken esitelmä käsittelee luvulla eläneiden ranskalaisten nunnien hengellisiä harjoituksia ja kysyy, onko niistä löydettävissä mahdollisuuksia homoseksuaalisen halun ilmentämiselle.

Väitöskirjatutkija, VTM, FM Riikka Taavetin esitelmä käsittelee samansukupuolisen halun mahdollisuuksia Suomessa ja Virossa luvulla kerätyissä seksuaalielämäkerroissa ja pohtii, miten tutkimuksessa tehdyt valinnat ovat ohjanneet halusta ja seksuaalisista kokemuksista kertomista. Ihmisten esiteollisen ajan evolutiivinen dynamiikka tutkimuskohteena Ritva Kylli: Elämän eliksiirinä raikas vesi ja kalanmaksaöljy: Pohjois-Fennoskandian ilmasto-olojen vaikutusten tutkiminen historiallisten dokumenttien avulla Session esitelmät perustuvat tutkimushankkeeseen, jossa pyritään evoluutiobiologisesti ja historiallisesti ymmärtämään väestön suhdetta ympäristöön yli tiederajojen ulottuvia aineistoja hyödyntäen.

Hanke on maailmanlaajuisessakin mittakaavassa poikkeuksellinen. Esitelmissä keskitytään erityisesti monitieteisen hankkeen tutkimusmetodologiseen ja lähdeaineistojen problematiikkaan. Tutkimushankkeen tavoitteena on ymmärtää ympäristömuutosten vaikutusta Pohjois- Fennoskandian väestöön niin yksilö- kuin populaatiotasolla luvuilla.

Laajan historiallisen aineiston avulla mitataan kattavasti ympäristöä, erityisesti ravintotilannetta, tauteja, kulttuurillisia piirteitä sekä ilmastotekijöitä.